Here we go

Viimeisen vuoden aikana mä oon oppinu paljon itestäni. Kai se on vihdoinki pakko uskoo, että yksinolo tekee mulle hyvää. Se on ollu vaikeeta hyväksyä, mutta siitä on seurannu kanssa paljon hyvää.

Vuos sitten mä luin kirjan, joka muutti mun ajattelua. Tuntuu kliseiseltä et self help –kirjallisuus vois auttaa, mutta “The Happiness Project” anto paljon ajateltavaa. Kyseessä ei oo mitään maagista ohjelistaa onnellisuuteen, vaan tavallisen ihmisen halua parantaa omaa, jo ennestään onnellista, elämää. Uusien ajatuksien sulattelu tapahtu hitaasti ja kun nyt muistelen minkälaista mun elämä oli vuosi sitten, niin on kyllä ihmeellistä kuinka paljon onnellisempi oon. Se ei tarkota, että mun matka ois ollu helppo tai että olisin aina ollu onnellinen sen aikana, mutta tässä sitä nyt ollaan ja haluun ehottomasti jatkaa.

Tuntuu, että tässä vaiheessa tartten järjestelmällisemmän tavan edetä. Tuntuu, että mun pitää asettaa itelleni tavoitteita tai ainakin jotain ohjenuoria, jotta mä oikeesti jatkan tätä matkaa. Aina välillä on ok ottaa pari askelta taaksepäin, mutta pääasiallisesti on kuitenkin tarkoitus mennä eteenpäin. Että sitten joskus ens kerralla, kun tulee huonompia aikoja niin on helpompi päästä takasin pinnalle.

Tarkoituksena on ottaa mun lempiopuksesta mallia ja pyhittää kuukausille omia teemoja. Tavoitteena ois selvitä tän vuoden loppuun eikä luovuttaa kesken. Katotaan miten käy.

iv