Keskiviikkona oli adidasheimon tekniikkatreenien vuoro. Porukka juoksujumalattaria plus koutsit saapui paikalle vaikka sateinen ja tuulinen sää ei olleet motivoivia tekijöitä. Treenipaikkana toimi Eltsun kenttä, joka toi mieleen vanhat liikkatunnit ja pakonomaisen juoksemisen. Alun jännityksestä huolimatta treeneissä en kuollut vaikka tiukkaa tekikin. Porukka tsemppasi ja motivoi ainakin meikää ja niin jalka jaksoi toisen eteen.

Alkulämpän jälkeen saatiin hyviä tekniikkavinkkejä ja treenattiin lyhyillä vedoilla. Meikäläinen on ilmeisesti juostessa pitänyt esimerkiksi käsiä aivan väärin. Just tämän tyyppisten juttujen takia on huippua saada palautetta ja kehittyä.

Meillä oli myös viestikisaa, jonka pituus pelotti etukäteen, mutta siitäkin selvittiin. Treenien jälkeen fiilis oli ihan huipussa. Miten sitä pystyykään yllättämään itsensä positiivisesti. Matkalla kotiin yhden heimosiskon kanssa puhuttiin seuraavista tavoitteista. Kysyi lähdenkö juoksemaan syyskuussa rantapuolikasta. Sain sydärin, mutta hienot perustelut tuli kaverilta. Sanoin, että mietin ja palaa asiaan. No äsken sitten laitoin viestiä, että ”let’s do it!”. 

Kuvat: Mikko Rasila

Nyt sitten vaan treeniä entistä kovemmin, jotta syyskuussa kulkee 21,1 km. Huhhuh.

Juoksun iloa,

iv