Bistro Sinne

photo%204-2.JPG

Pitkään näistä burgereista haaveiltiin! Viikko sitten maanantaina mietittiin jenkkikaverin kanssa mitä tehtäisiin ja sain ex tempore ajatuksen, että ajetaanpas Porvooseen ja mennään vihdoin sinne Bistro Sinneen. Soitin heti ja varasin pöydän illaksi. Lähdettiin sateessa ajelemaan ja päätettiin vielä kävellä ympäri vanhaa Porvoota ennen ruokailua. Nättiä oli, mutta sade ja kiinniolevat kaupat eivät olleet kauhean houkutteleva combo. 

photo%201-3.JPG

photo%202-3.JPG

Kun päästiin ravintolaan asti alkoi naurattaa. Meidän lisäksi oli paikalla ehkä kuusi henkilöä ja minä olin kauheassa paniikissa soitellut ja kysellyt viime hetken vapaata pöytää. Itse tila oli samanlainen kun kuvitelmissa, mutta sen sijainti hieman yllätti. Istuessani ikkunan vieressä ja katsoessani harmaata maisemaa, näkyi rakennustyömaata ja rivitaloja. Ehdottomasti suosittelen, että valitsee pöydän ja istumapaikan niin, että voi vain tuijotella ravintolan sisäpuolta (ainakin jos on harmaa keli).

photo%203.JPG

Kun menut saatiin eteen oli vaikean päätöksen aika. Valmiit menut kuulostivat herkullisilta, mutta niitä burgereita varten oltiin tultu, joten muut herkut saavat odottaa seuraavaan kertaan. Hamppareiden valmistusta pääsi tiirailemaan avokeittiön johdosta ja tarjoilu oli erittäin ystävällistä. Burgerien tullessa pöytään maha kurni jo, mutta loppupeleissä kukaan meistä kolmesta ei saanut koko lautasta tyhjäksi, eli varsin reilu annos. Ranskalaiset olivat ihanan rapeita ja niita oli enemmän kuin tarpeeksi. Itse tehty aioli combona ketsupin kanssa oli maittavaa puhumattakaan itse burgerista. Namnamnam!

iv 

photo%201-2.JPG

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Koiranelämää

photo (1).JPG

Elämä on tuntunut kiireiseltä viimeisen viikon aikana, mutta toisaalta siihen on sisältynyt pääosin vaan mukavia asioita. Viikonloppuna oltiin Taivassalossa tyttöjen mökkiviikonlopussa ja ei olisi voinut kuvitella rentouttavampaa ajanvietettä. Mahtavaa ruokaa, hyvää juomaa ja mainiota seuraa. Saunottiin ja pelattiin Trivialia vuosimallia ’85. Illalla käperryin makuupussiin ja kuvassa näkyvä pikkuinen vipeltäjä tuli kainaloon. Kun oltiin kotiuduttu, käperryttiin kaverin kanssa sohvalle ja katsottiin leffaa. Tuntui, että mikään ei ahdista eikä purista.

Sunnuntai-iltana myöhään ajelin pimeässä lentokentälle vastaanottamaa vanhaa ystävää. Se odotuksen tunnelma kentällä oli käsinkosketeltavaa. Puhdas ilo, mikä loisti ihmisten kasvoilta jälleennäkemisten jälkeen, oli ihanaa ja muistutti siitä, kuinka niitä pieniäkin asioita pitää muistaa arvostaa. Ystävä saatiiin ehjänä perille ja puhuttiin pitkälle aamuun asti. Maanantaina töissä vähän haukotutti, mutta ehdottomasti ei kaduttanut. 

iv

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään