Sunnuntaina varastin mun kummien pikkutytön ja tehtiin kesäretki Korkeasaareen. Olin ihan unohtanut kuinka kiva paikka se on! Aurinko paahtoi ja aika paljon piti vettä lipittää, että ei alkanut heikottaa, mutta kaiken kaikkiaan ihan huippu päivä!

Mun seuralainen listasi jo heti aluksi kartta kädessä kaikki ne eläimet pitäisi nähä. Ja sehän siis tarkoitti kaikkia mitä löytyi paitsi hämähäkkejä. Sopi hyvin mullekin, vaikka hikoiluttavat tropiikkitalot olisin ehkä voinut jättää välistä.

Yllättävän hyvin eläimiäkin näkyi, vaikka välillä niiden löytämisessä menikin hetki. Ehkä yksi liikkiksimmistä hetkistä oli kun pienet leijonanpennut (tai no aika isoja ne jo oli) ruokaili ja äiti vain makoili selällään. Yksitellen pennutkin kaatuivat maahan ja ottivat pienen ruokalevon. Fiksu veto.

Päivän aikana otettiin pullataukoja ja jätskipausseja ja ihmeteltiin kuinka osa vanhemmista antoi lastensa kiusata eläimiä sanomatta mitään. Yksi hakkasi pleksiä niin, että eläimet pelästyivät ja toinen ahdisteli hanhia. Itsehän en halunnut ottaa asiaa puheeksi, mutta yllätykseksi pieni neiti ihme ihmetteli ääneen. Fiksua puhetta niin pieneltä olennolta. Samaan aikaan pohdittiin miten on mahdollista, että osa lapsista osaa olla niin mukavia aikuisille, mutta niin ilkeitä muille lapsille. Kumpa olisinkin osata vastata jotenkin viisaasti.

Kun pehmopapukaija oli ostettu tuliaisiksi ja joutsenetkin nähty (neiti: ”mä en koskaan oo nähny joutsenta! tai siis joutsenta eläintarhassa”) oli aika suunnata kotiin. Olin ihan puhki mutta neiti pomppi vielä tasajalkaa kun kertoi päivästä äidilleen. Huhhuh mikä mimmi. Ja ihanaa kun kesäretkellä oli niin iso vaikutus molempien fiiliksiin.

Korkeasaarelle iso peukku!

iv