Toimituksen blogissa haastettiin antamaan 10 vuotta nuoremmalle itselleen ohjeita. 10 vuotta sitten mä vietin onnellisesti kesälomaa, olin ala- ja yläasteen välissä ja vanhemmat lähetti mut kahdeksi viikoksi Ranskaan kielikurssille. Kielikurssille, jonka vetäjät osasivat kaksi sanaa englantia. No ainakin siinä oppi sitten ranskaa kunnolla.

Mietin koko eilisen, että mitä neuvoja mä antaisin itelleni ja mä päädyin siihen, että en kauheasti mitään. Tuntuu, että mun piti elää just niin kuin elinkin ja käydä myös läpi ne kauheet hetket, jotta pääsin tähän hetkeen missä nyt oon.

Mutta yhen jutun mä haluaisin sanoa tytölle nimeltä Iina, ikää 12 v.

Sä oot hyvä just tollasena. Et oo yhtään liian lihava, vaikka muut mitä sanoisi. Ja se, että oot pitkä jo niin nuorena ei tuu ärsyttämään sua enää vanhempana. Että voit tyytyväisenä katsoa peiliin nyt ja hymyillä.

Vaikka tona kesänä 2004 mä siellä Vichyssä vihdoin tajusin et kaikki ihmiset on erilaisia ja eri muotosia, niin mulla oli tosi pitkään tosi vääristynyt kuva mun kropasta. En mä tarkota että ois ollut mitään syömishäiriöitä tai ylipäätänsä ikinä mitään laihduttamiseen liittyvääkään, mulla oli vaan tosi epämiellyttävä olo. Tuntui ihan kun kaikki muut olis pieniä ja langanlaihoja ja mä olin se iso kömpelö mammutti. Muiden kommentit ei ainakaan auttanut. Muistan vieläkin kun ala-asteella olin tullut terkkarilta ja koulukaveri katto suu auki sitä lappusta missä luki mun pituus ja paino. ”Miten sä voit painaa noin paljon? 48 kiloo?”.

Onneks noista fiiliksistä on päästy pois, vaikka jäljen on jättänytkin. Ja on niin hauska katsoa noita lapsuuskuvia. Niissä näkyvä tyttö on aivan erinäkönen, kuin se, joka oli nuoren Iinan päässä.

iv