Slow jamz
Kesäkuun teema on tätä myöten takana ja huomenna on aika aloittaa uusi. Teemanahan oli hidastaminen ja asiaa käsittelevän postauksen voi lukea tästä.
Ennen kun mennään tarkempaan analyysiin, on pakko myöntää, että ainakin olo on paljon rauhallisempi kuin yleensä. En tiedä onko se yksin seurausta mun hidastamisharjoituksista vai jostain muusta. Ei sillä syyllä niin väliä, vaan sillä, että en ole enää joka päivä tukka putkella menossa.
Kun katson noita tavoitteita mitä listasin niin yllättävän hyvin oon pärjännyt. Vapaita iltoja viikottain on ollut vähän häilyvä käsite. Välillä on ollut kyse parista tunnista ja välillä kokonaisesta vapaapäivästä. Eli varmaan aika plus miinus nolla. Bussiin juoksin vaan kerran! Tästä oon aika ylpeä, koska monta kertaa oisin juoksemalla ehtinyt, mutta nyt otin itselleni sen pienen lisähetken. Tuijottelin taivaalle ja hyräilin hyviä biisejä. Siitä päästäänkin ”ei turhaa stressaamista”-kohtaan. Tämä ainakin onnistui! Päädyin ainakin tämän kuun osalta siihen, että kaikki järjestyy kunhan vain antaa aikaa. Ja ärsytyksestäkin pääsee aina vähän eroon kun nukkuu tai syö suklaata.
Nukkuakin mä ehdin muutamaa hieman vaikeampaa yötä lukuunottamatta ja sanoin ei aina välillä. Aika harvoin kylläkin, mutta pitäähän sitä olla myös jotain parannettavan varaa, eikö? Ja toisaalta epäonnistuin aika täydellisesti siinä, että olisin käynyt läpi päivän tapahtumia aina iltaisin. Unohtui aivan täysin.
Kaikista ylpein olen kuitenkin siitä että välttelen kännykän räpläämistä samaan aikaan kuin liikuin. Oli kyseessä käveleminen tai bussissa istuminen. Ja ai että oli kivaa! Tottakai joinain hetkinä se vahingossa eksyi käteen, mutta huomattavasti harvemmin kuin yleensä. Sen sijaan luin kirjoja ja lehtiä, tuijottelin maisemia, nautin hyvästä musiikista ja naureskelin kuunnellessani muiden ihmisten keskusteluja.
Hidastaminen on aika hienoa. Ei mikään täysi pysähdys, mutta vähän pienempi vaihde silmään. Sen kun vielä jaksaisi muistaa useammin kuin kerran elämässä.
Ihanan hidasta maanantaita kaikille!
iv