Pikkuhousut yhdistää

Olen minäkin käynyt katsomassa Wes Andersonin uusimman, tietenkin. Kuinka paljon tykkäänkään Andersonin leffoista! Oli muuten ensimmäinen herran elokuva, jonka näin vallan elokuvateatterissa.

Olen sellainen, että eläydyn aina elokuviin ja sarjoihin aika vahvasti. Ne pistävät pään raksuttamaan, ja sitten leijailen juuri näkemässäni maailmassa. Esimerkkinä tästä muutaman kesän takainen Sopranos-putki, jonka jälkeen ulkona iltasella luulin, että ohi ajavasta autosta aiotaan ampua minua kohti. Sellaista.

Takaisin elokuvaan. Moonrise Kingdomin innoittamana haluaisin tehdä karkumatkan. Ihan pienen vain, ei ole oikein mitään syytä karata kunnolla. Minulla ei ole lapsuudesta mitään hurjaa karkumatkatarinaa kerrottavana, olin aika kiltti. Että millaiseltakohan se tuntuisi tällälailla aikuisena?
Sanoin tietenkin miehelle, että nyt otetaan ja karataan. Hän pyysi, että odotamme ensi kesää. Kesäsäällä on kuulemma mukavampaa tehdä tuollaisia asioita. Se riitti.

Kesää odotellessa voin kuitenkin kuunnella tätä kappaletta, ja kuvitella tanssivani rannalla tosi hassusti pikkuhousut jalassa. Niin tehtiin Andersonin leffassakin.

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=gXWqz5qWYEw

 

 

Ja kun nyt kerran pikkuhousuihin päästiin, niin laitan oheen toisen viime päivinä paljon kuuntelemani kappaleen, jossa myös mainitaan pikkarit. Tuskin tuossa Hardyn kappaleessa tosin lauletaan pikkuhousuista, mutta kun en osaa ranskaa, niin kaikki on mahdollista!

 

 

 

Ihanaa perjantaita!