Indigo ooppera
Lauantai 6. helmikuuta
Poikaystäväni osti jo ennen joulua 2015 liput Perttu Kivilaakson ja Eicca Toppisen säveltämään Indigo-oopperaan. Hän oli hankkinut liput myös äidilleen ja veljelleen. Hän antoi molemmille kaksi lippua, jotta molemmat saisivat ottaa jonkun kaverikseen oopperaan. Kun viikonloppu lähestyi saimme tietää, ettei heillä ollut ketään kuka olisi tullut heidän mukaansa. Siinä sitten aloimme kyselemään kavereita lyhyellä varoitusajalla mukaan. Yhdet kaverit olivat kiinnostuneita, mutta he ilmoittivat etteivät tule, koska ooppera on englanninkielinen. Laitoin markkinoivan viestin kaverimme tyttöystävälle, ja hän ilmoitti seuraavana päivänä, että he lähtisivät mukaan jos liput ovat vapaat.
Minä, poikaystäväni, hänen veljensä ja äitinsä kävimme syömässä Villetta:ssa. Söin sielä kasvispastaa, poikaystäväni söi lohta ja hänen veljensä ja äitinsä äyriäisrisottoa. Villetta on todella pieni ravintola ja se oli tupaten täynnä ihmisiä. Oli aika iso virhe pukea siskoni tekemä tekoturkisliivi mekkoni päälle, sillä ravintolassa oli todella kuuma ja pasta oli äärimmäisen kuumaa. Syötyämme pääruoan, söimme poikaystäväni kanssa puoliksi annoksen italialaista jäätelöä. Se oli taivaallista. Ravintolassa oli niin täyttä että kun oli aika poistua, ei ollut edes tilaa laittaa takkia päälle vaan sain puettua vasta ulkosalla. Oli alkanut sataa räntää ja tuprutti sakeasti lunta. Oli tosi kylmää ja kosteaa. Ystäväni soittivat, että he olivat jo Helsingin kansallisoopperan aulassa odottamassa meitä. Kiirehdimme matkaan läpi tuulen ja tuiskun. Nyt toivoin todella, että olisin ottanut sateenvarjon mukaan tai että takissani olisi ollut huppu.
Oopperataloon saavuttuamme veimme takkimme narikkaan, jonka jälkeen kävin tarkistamassa naistenhuoneessa kuinka pahasti ripsivärini oli levinnyt. No olihan se tuhriintunut jonkin verran, mutta onneksi minulla oli mukana nenäliinoja joilla sain tuhrut siistittyä. Pian lähdimme etsimään paikkojamme salista. Paikkamme olivat aika hyvät, nähtiin tekstitys hyvin ja lavalle näkyi suhteellisen hyvin.
Indigo on vahvasti nykyajanhengessä soiva skifihenkinen ooppera. Esitys ja juoni olivat erikoisia, mutta mielenkiintointoisia. Oopperasta ei saanut tarpeeksi selvää, että olisi pärjännyt ilman tekstitystä. Lavastus ja puvustus olivat hienoja. Orkesteri oli todella upea. Emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet oopperassa, mutta nyt meitäkin on sivistetty. Toukokuussa mennään perheeni kanssa katsomaan Oopperan kummitusta Helsingin kansallisoopperaan.
