Kirjeitä, kirjeitä
Nuorempana olen ollut kova kirjoittamaan kirjeitä ja kirjekavereitakin minulla oli ihan kiitettävästi. Minulla oli yhtäaikaa useampi kirjekaveri. Usein posti toi minulle kerralla usemman kirjeen, johon vastata. Kirjeystäväni löysin netistä ja Pollux-hevoskerhosta. Vastasin kirjeisiin yleensä samantien, etten unohtaisi vastata. Se oli mukava aikaa, kun vielä sai muutakin postia kun mainoksia tai laskuja. No minulle ne laskut tulevat nettipankkiin. Oli mukavaa, kun sai usein kirjeitä joihin vastata. Kirjekavereita minulla olikin vain suomessa. Vanhempieni nurkissa on laatikoita, jotka ovat täynnä saamiani kirjeitä. Olen lukenut niistä vain muutaman ja heittänyt pois. Paperinkeräyslaatikosta vanhempien koira on ne napannut ja juossut karkuun, jos sitä yritti ottaa kiinni.
Kuvassa laatikollinen kirjeitä niitä on kertynytkin jo muutamia.
Tein tuossa muutamia päiviä sitten listauksen mieleisteni ammattien plussista ja miinuksista. Olen käynyt läpi vain muutaman ammatin ja kaksi pitäisi vielä listata. Kun tein sitä tuntui siltä, kun opiskelisin vielä jotain ja tuo olisi osa koulutehtävääni. Minun oli siis välillä aika vaikea keskittyä asiaan, mutta koitin vaan patistaa itseäni. Haluaisin opiskella itselleni uuden ammatin, mutta en tiedä yhtään mitä. Äitini kysyi minulta haluaisinko mennä lukemaan aikuislukioon esim. äidinkielen kursseja. Niistä olisi hyötyä minulle tämän blogin kirjoittamisen kanssa ja jos joskus haaveilen toimittajan urasta, mistä kyllä haaveilen. Siltäkään alalta ei ole helppoa saada töitä ja tunkua on. Ehkäpä minä vielä joku kaunis päivä löydä oman polkuni opiskelujen parissa, tiedä häntä. En kyllä osaa kuvitella itseäni enää koulunpenkillä. Ehkä sitä voi muuttua.
