Ah – se aika vuodesta, kun Euroviisut ovat aivan kulman takana! Koska saman katon alla asuva herrahenkilö ei varsinaisesti kyseisestä tapahtumasta perusta, omia havaintojaan on parempi jakaa jossain muualla. (Ja kohta minä jään kesälomalle, eikä niitäkään jorinoita kannata ylenmäärin dumpata yhden vielä töissä raatavan kohdehenkilön niskaan. Ratkaisu? Nähtävästi blogi.)

Tämän vuoden viisuista on sanottava, että ennakkoon vaikuttaa valitettavan tylsältä. Show-osuus toivottavasti tarjoaa positiivisia yllätyksiä, ja semifinaali 1 on jo ylihuomenna. Tästä lähtee siis viikon postaussarja, jonka tarkoitus on esitellä mielivaltaisesti jaoteltuna aina jonkin mittarin mukaan erottuvia kappaleita. Ensimmäinen kriteeri: tämä biisi on jäänyt päähäni soimaan.

Päässä soiminenhan ei mitenkään suoraan tarkoita, että biisistä tykkäisin. Tästä ensimmäisestä eli Sveitsin tämän vuotisesta kyllä pidän:

https://www.youtube.com/embed/DpF2PHzgd8o?ecver=1″ height=”315″ frameborder=”0″ width=”560″>

Toiseksi useimmin päässäni on soinut jostain erittäin mystisestä syystä Unkari. Biisi ei vaikuta mitenkään erityisen mieleenjäävältä (vaikka kokemus nyt yrittääkin aika lujaa muuta väittää), eikä se myöskään ole mitään suosikki- tai inhokkimusiikkityylilajianikaan. Tältä se kuitenkin kuulostaa:

Ja viimeinen eli Moldova on vinkeä, muun muassa epic sax guyn palaamisen kunniaksi. Hyvän mielen biisi ehdottomasti, vaikka en osaakaan päättää pidänkö tästä oikeasti vai inhoanko vähän. Huonolla tavalla siitä tulee ainakin eräästä otoksesta mieleen muinaisuudesta Puolan kirnutytöt: