16.5.2017, klo 8.30

Sain lähetteen ravintoterapautille viime syksynä töihin tulo -tarkastuksen yhteydessä hieman koholla olevien kolesterolien takia. Tänään oli kolmas tapaamiskerta. Edellinen tapaaminen oli tammikuussa ja olin siitä tiputtanut painoa 5 kiloa. HURRAA! 

Kävimme ensimmäisenä läpi mitä viime kerralla olimme keskustelleet. Tämän jälkeen siirryttiin tämän kerran asioihin – loogista, I know! ”Noh, oiskos sulla jokin tietty aihe mielessä, josta haluisit tänään keskustella?”

Tietenkin mielessä pyöri edellinen työterveyslääkärin tapaaminen ja se, että painoindeksiä pitäisi saada pienennettyä. Kun monet asiat pyörii mielessä, on vaikeaa saada sanottua jotain järkevää. Hermostuksissani sekoilin sanoissani ja aloitin alusta.. ”Olen vakavissani harkinnut rintojen pienennyksleikkaukseen menoa, mutta sitä ennen pitäisi saada painoindeksi 35:een.” ”Selvä, eli tämä tarkoittaisi sinun kohdalla noin 6 kilon pudotusta. No sehän saadaan onnistumaan!” Otimme tavoitteeksi, että tämä 6 kiloa saataisiin putoamaan tulevan kesän aikana. 

Sain kotiläksyksi alkaa syömään enemmän kuituja sekä d-vitamiinia. Selvä, onnistuu!

Klo 9:05

Lähdin hyvillä mielin pyöräilemään töihin. Matkalla tein ajatustyötä, miten tuleva kesä tulisi sujumaan. Vähentäisin hiilareita, söisin enemmän kasviksia ja alkaisiin kuntoilemaan enemmän. helppoa! Sitten aloinkin jo jännittämään seuraavana päivänä olevaa plastiikkakirurgin tapaamista.

♥

12.5.2017, klo 7:45

Onneksi asun lähellä työterveyden vastaanottoa, joten ei tarvinnut lähteä kovinkaan aikaisin odottamaan lääkärin vastaanotolle. Lähdin iloisella mielellä kävelemään, mutta sitten se iski – jännitys. Mahaan alkoi koskemaan ja tärisin. Mietin koko matkan, mitä asioita haluaisin lääkärille sanoa. Ja samalla mietin, mitä kaikkea lääkäri mahtaa minulle sanoa. Hengitin muutaman kerran syvään ja avasin vastaanoton oven.

Klo 8:00

Odotin vuoroani lääkärin huoneen oven takana. En pystynyt istumaan vaan kävelin hermostuneesti edestakaisin. Olin varannut aamun ensimmäisen ajan, eli klo 08:00. Lääkäriä ei näkynyt… Tarkistin vielä kerran kalenterista, että olihan minulla varmasti tänä aamuna varattu aika. Tottakai oli, eihän vastaanottotäti olisi ohjeistanut minua odottamaan tämän huoneen luokse. Hengitin taas muutaman kerran syvään, jotta jännitys ja hermostuneisuus hieman laskisi.

Klo 8:10

Vihdoin lääkäri avasi oven ja kutsui minut sisään. Kävin istumaan työpöydän vieressä olevaan tuoliin. Kerroin, että olen jo vuosia kärsinyt hartia-, niska- ja selkäkivuista, ja että haluaisin päästä rintojen pienennysleikkaukseen. Lääkäri kääntyi näpyttelemään tietokonetta ja kirjasi sanomani muistiin. Samalla hän etsi tietoa aiheesta jostain lääkärien tietokannasta ja löysi pisteytys järjestelmän, jonka avulla määritellään leikkaushoidon aiheellisuus. Jotta pääsee leikkaukseen, tulee saada 50 pistettä.

Ensin mitattiin rintojen koot, kaulakuopasta nänniin. 31cm ja 32cm. *dingdingding* Jackpot! Täydet pisteet, eli 60pistettä. Seuraavaksi menin vaa’alle. Tiesin jo ennakkoon, että painoindeksini on hieman liian korkea, jotta saisin lopuista kategorioista pisteitä. Jotta pisteistä saisi, BMI:n tulisi olla alle 35. Minulla se oli 37.

Lääkäri kirjasi pistemäärän tietoihini. Hän olisi antanut lähetteen julkiselle puolelle, mutta sanoin, että haluaisin mennä ensin yksityisen plastiikkakirurgin juttusille. Meillä työterveys korvaisi tämän käynnin. Sain lähetteen ja  ajan plastiikkakirurgille jo seuraavalle viikolle.

Klo 8:20

Lähdin kävelemään töihin. Tunne oli jokseenkin helpottunut, vaikkä lääkäri sanoikin, että painoindeksiäni pitäisi saada pudotettua. No kyllähän minä sen tiesin. Onneksi seuraavalla viikolla oli myös aika ravintoterapeutille.

♥