Seuraa paljastus: inhoan poseerata kuvissa. Tämän lisäksi en voi sanoa olevani erityisen fotogeeninen. Työskentelen kuitenkin tällä hatkellä Milanossa mallina.  Aivan sama onko kyseessä kaverikuva, perhepotreteissa, insta- tai lomakuva, aina kun kamera osoittaa kohti tunnen itseni heti hyvin paljaaksi ja hauraaksi ja ajattelen mielessäni kärsimättömästi ”noni, ota se nyt jo… onks tää pian ohi? ääh […]

Synkkä, pimeä, kylmä, kostea ja hieno talvikuva. Oman ajanlaskuni mukaan viime viikolla Milanoon tuli syksy. Yhden yön aikana hyytävä syystuuli oli lennättänyt parvekkeella pyykkitelineeni kumoon liiskaten avokadoviljelmäni. Avokado-rassun lehtiä lenteli pitkin portaikkoa. Aamulla on niin kylmä, että peiton alta ei voi vapaaehtoisesti nousta. Edes villasukat eivät eristä jalkoja tarpeeksi kylmänkosteasta kivilattiasta. Pyykit voi huoletta unohtaa ”kuivumaan” viikoksi […]

Miksi ihminen päätyy perustamaan blogin, jonka aihepiiri keskittyy kirjoittajan omaan arkipäiväisen tasapaksuun elämään? En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt täysin lifestyle-blogien suosiota. En kritisoi, mutta vilpittömästi kummastelen ilmiötä. Pienen googlauksen ja blogilistojen top-listausten silmäilyn jälkeen vaikuttaa siltä, että selvästi suurin osa seuratuimmista blogeista keskittyy juuri kirjoittajan oman navan ympärillä pyöriskelyyn ja siitä raportointiin. Suurin osa näistä […]

Sunnuntaiaamuna pakkasin reppuun eväät kahdelle ja lampsimme stazionelle. Ehdotin, että hypätään parin minuutin päästä lähtevään Bergamon junaan. Se ei kuulemma missään nimessä käynyt kumppanilleni, mutta onneksi pidin pääni, joskus sitä vain tietää ennakkoon hyvät jutut. Italialaiset ovat kokemukseni mukaan erittäin kotiseuturakasta kansaa. Yleensä omista kotikaupungeista ja paesinoista kuulee toinen toistaan värikkäämpiä legendoja, ruoka on aina maistuvinta ja ihmiset mukavimpia. […]

Onpa tullut pidettyä tahaton tauko koneella notkumisesta ja blogeista. Vieraita Englannista, vieraita Suomesta, tenttiin lukua, castingeissa ramppaamista, kuvauksia, muotinäytöksiä, salilla huhkimista ja duunissa t-paitojen viikkausta. En ole yksinkertaisesti ehtinyt avaamaan konetta sitten toukokuun! Aikamoista kaltaiseltani tietokoneaddiktilta. Kisu tarjoaa apuaan tenttiinluvussa. Huomaan usein, miten elämä vuorottelee kuin hidastetusta filmistä pikakelaukselle. Viime aikoina on tuntunut, että joku […]

Luin  menneellä viikolla Corriere della Sera -sanomalehdestä Beppe Severgninin kiinnostavan listauksen ”Cento buoni motivi per amare l’Italia” eli ”Sata hyvää syytä rakastaa Italiaa”. Koko artikkelin pointti on tietenkin yleinen mielialan kohotus talouskriisissä potevassa maassa, josta erityisesti nuoret tuntuvat enenevissä määrin kaikkoavan Saksaan, britteihin ja Australiaan parempien mahdollisuuksien perässä. Aihe on esillä joka päivä kaikkialla ja monet italialaiset tuttavani ovat […]

Otetaanpa uusi yritys kauhua ja ihastusta aiheuttaneella napiksella! Parina sille tänään simppeli maksihame ja sandaalit. Jos joku muuten ihmettelee, missä laukut, niin voin nyt paljastaa, että en ole laukkuihmisiä yhtään. Tässäkin hamosessa on huomaamattomat taskut, jossa avain, puhelin ja pari kolikkoa. Välttelen laukun ottamista mukaan viimeiseen asti, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka kantavat kaikkialle mukanaan mitä […]

Vau, edellinen asu aiheutti varsinaisen yleisöryntäyksen! Postaukseen oli päädytty mm. googlen hakusanalla ”pienet näppylät poskissa”. Kiinnostaisi myös tietää, missä yhteydessä postausta oli jaettu Facebookissa. (Google Analyticsin lonkerot eivät ylety kaikkialle, joten en päässyt tutkimaan…) No, nyt kun napa ja tyylittömyyteni on nähty, voidaan kai siirtyä seuraavaan ruumiinosaan. Tarpeetonta on varmaan myös mainita, että sääret ovat […]

Päivän asu, eli napapaita, matalavyötäröiset farkut ja paitapusero saivat Milanon epävirallisessa huutoäänestyksessä 10min kuvaussession aikana ainakin valtaisan yleisön, kymmenen ciaobellaa, yhden mammamian ja lopulta kateellisen hovikuvaajan vaatimuksen sulkea paidannapit. Omasta mielestäni asu ei ole tyrkky, tosin itseltäni löytyykin pokkaa kuljeksia oikeastaan asussa kuin asussa…  Mitä sanoo yleisö, kuuluuko napapaita rannalle ja treeneihin, vai onko siitä myös rennoksi kaupunkiasuksi?

    Pari räpsyä kotoa.  Myönnän olevani pahemman laatuinen sisustusfriikki. Siis se sama tyyppi, joka ekaluokkalaisena herätti vanhempansa keskellä yötä vasaran paukkeeseen. Ja kun äiti tuli katsomaan että mitä helvettiä on tekeillä tähän aikaan yöstä, vastaus kuului, että vaihdan tässä vaan taulujen paikkoja… Muistan, että isän kommentti oli aamulla, että nythän taulut näyttävät olevan oikeilla […]