Toripäivä on yleinen käytäntö kaikkialla Italiassa. Suurissa kaupungeissa joka asuinalueella on omat torinsa, pienemmillä paikkakunnilla toripäivä on tärkeä ja odotettu tilaisuus tehdä koko viikon ostokset.

Tänään on perjantai ja se tarkoittaa sitä, että kaupunginosani sivukadut suljetaan liikenteeltä ja torikauppiaat pystyttävät sinne kojunsa. Torilta löytyy kaikkea; vihanneksia, hedelmiä, juustoa, lihaa ja kalaa, eläviä kanoja ja undulaatteja, leipää, leivoksia, alusvaatteita, kosmetiikkaa, keittiotarvikkeita, huonekaluja, vaatteita, kenkiä, huonekaluja, elektroniikkaromua, 2nd hand vaatteita…siis aivan kaikkea.

Tunnelma on paikoitellen kuin pohjois-afrikkalaisessa basaarissa. Ahtailla kaduilla kauppiaat huutelevat tarjouksiaan kilpaa välillä jopa turhankin agressiiviseen sävyyn… 

Itse ostan torilta vihannekset ja hedelmät. Tänään tutuksi käynyt torikauppias huomaa minut ja iloissaan tervehtii tuttuun tapaansa (karjuen: ”Amooree, ma come staii?”) ja alkaa sulloa kasseihini kesäkurpitsoja (päivän tarjous 2kg 1,50e). Vihannespussi heitetään kojun toiselle puolelle punnittavaksi ja jonotan maksua yli viisi minuuttia mummojen kiilatessa ohi jonon.

Tämä toistuu joka kojulla. 

Vaikka on arkipäivä, asiakkaita riittää aina tungokseksi asti, mikä on aika jännää ottaen huomioon, että ollaan kuitenkin yli miljoonan asukkaan kaupungissa, jossa ruokakaupoista tai erikoisliikkeistä ei varsinaisesti ole pulaa. Hinnat on joskus poljettu jopa epäilyttävän alas ja kuittien perään on turha kysellä. Mutta nyt ollaan Italiassa, joten kuka nyt pikkuseikoista jaksaa välittää…

Tässä omat perjantain toriostokseni:

Tämä läjä irtosi muutamalla eurolla.. (ja joo, tuli näemmä ostettua kaksi kiloa niitä kesäkurpitsoja..)