To do -lista Suomen lomalle

Lennot Suomeen varattu! Edellisestä joulusta Suomessa onkin jo aikaa monta vuotta.

Olen valitellut aika ajoin blogissanikin, miten vaikeaa Italiaan sopeutuminen on toisinaan ollut, miten italialaiset tavat saavat hermot sekunnissa riekaleiksi ja miten yksinäinen joskus olen. Silti synkimpinäkään hetkinä mielessä ei ole koskaan käynyt Suomeen palaaminen. En haikaile tehokkuuden, rehellisyyden, lyhyempien työpäivien, oman äidinkieleni tai Kela-tukien perään. Koen, että kaikesta huolimatta kotini on täällä Italiassa ja elämäni on täällä parempaa. Minulla on täällä ainakin melkein kaikki, mitä tältä hetkeltä toivon: töitä niin paljon kuin huvittaa tehdä, opiskelupaikka, rakkautta, ja kaikkia aisteja stimuloiva ympäristö, joka on täynnä historiaa ja kulttuuria. Rakastan käydä nauttimasta Suomesta kerran pari vuodessa lomamatkoilla.

 

Suomeen mennessä minulla on aina koko vuoden kerätty to do -lista valmiina. Tähän mennessä se näyttää tältä:

Perheen, ystävien ja sukulaisten tapaaminen. Läheisistä erossa oleminen on tietenkin vaikeinta. En voi olla läsnä kun isovanhempani tarvitsevat apua, kun nuoremmat sisareni muuttavat ekaan omaan kotiin, jään paitsi ystävieni elämästä, en tajua enää yhtäkään inside-läppää.

NOKIA Lumia 710_000111.jpg

-Kierros Tampereella, vanhassa kotikaupungissani. Kauppahalli, Näkötornin munkit, ”yhet” meidän nolossa lähibaarissa karaoken jollotuksen kuuluessa taustalla, ja perusteellinen kävelylenkki (sisältää mm. vanhan koulureittini) vanhoilla hoodeilla on tehtävä! Jos olen autokyydissä, pyydän aina kuskia ajamaan keskustan läpi millä tahansa verukkeella. Jos olis kesä, niin aamupala Tammelan torilla Raipen ja Peran juttuja Tampereen murteella salakuunnellen. Kesällä myös yöuinti alastomana salakallioilta alas liukuen.

To eat -ostoskierros. Ostoskärrystä löytyy: ruisleipää, ruispaahtoleipää, eri laatuja pullaa (korvapuustia, pullakranssia ja Linkosuon pitko), lohta, siikaa, Koskenlaskija-juustoa, sinappikurkkusalaattia, hapankorppuja, rahkaa, kaurapuuroa ja lakritsikastiketta, Kouvolan lakua ja irtokarkkia. Alkossakin käyn tutkailemassa muita kuin italialaisia viinejä.

Apteekki-ostoskierros. Naurakaa vaan, mutta Italiassa on raivostuttavaa asioida apteekissa. Kaikki laastareista lähtien pitää pyytää tiskin takaa, aina saa jonottaa aivan helkutin pitkään ja joutua selostamaan intiimejä vaivojaan kaikkien kuullen. Ja jos mieleen ei tulekaan yhtäkkiä hiivatulehduksen italiankielinen nimi, niin oireita on kiusallista alkaa siinä imitoimaankaan. Lisäksi apteekkari antaa yleensä automaattisesti myös kalleimman tuotteen, jos ei erikseen osaa kysyä jotain tiettyä merkkiä. En pysty rauhassa vertailemaan tuotteita. Yksinkertaisesti liikaa säätämistä! Siispä, olen ottanut tavaksi Suomen vierailuilla mennä apteekkiin ja ostaa muutamia tuotteita varastoon. Listalla myös esimerkiksi Bepanthen emulsio-voide, jota jostain syystä ei Italiassa myydä.

Ostoskierros kirjakaupassa! Aaaah, suomenkielinen kirjallisuus on asiosta, joita eniten kaipaan! On harmillista, että suomenkielistä luettavaa kohtuulliseen hintaan on tarjolla hyvin vähän Kindle-formaatissa.

-Oman pianon soittaminen. Vuodesta toiseen repeatilla toistuva playlistini alkaa Satiella ja päättyy Debussyyn tai ehkä Beethovenin Moonlight Sonataan! 😀 Piano on epävireinen ja sormeni kankeat, mutta tunnit kuluvat huomaamatta, tekisi mieli itkeä, tuntuu niin hyvältä!

IMG_0110.JPG

Can’t wait to get in there!

Talviurheilua: yöluistelu ystävän kanssa tyhjällä luistinradalla, hiihtolenkki pimeässä metsässä, pulkkamäki ja avantouinti+sauna. 

Jouluhössöttämistä: suomalaiset ovat varmaan ainoita kenen olen kuulut määrittelevän itsensä ”jouluihmisiksi”. Mahtavaa! Itse olen ehkä enemmän joulunvihaaja, mutta tänä vuonna aion kyllä hössöttää! Saan viettää monta päivää koko perheeni kanssa huvilassamme monen vuoden tauon jälkeen. Luvassa kuusen hakua metsästä, mummun keittämää riisipuuroa ja muita herkkuja, mummun laulamia joululauluja, perinteisten joulun telkkariohjelmien ja leffojen seuraamista toisella silmällä, saunomista, takkatulta, seurapelejä siskojen ja veljien kanssa, joulupäivän lounas serkkujen kanssa jne…

zippo.jpg

 

Olisikohan siinä ohjelmaa viikoksi? Yleensä aina kotiinpaluun koittaessa mieleen tupsahtaa jotain tärkeää, mitä en ole ehtinyt tai muistanut tehdä. Onko muilla ulkkareilla jotain rituaaleja Suomen lomille?

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Italian Alpeilla

Viime aikoina on tuntunut, että Milanossa asumisen parhaita puolia on se, että täältä pääsee nopeasti muualle. 

Makuuhuoneeni ikkunasta näkyvät kirkkaana päivänä kurkottelemalla lumihuippuiset Alpit. Siitä asti kun muutin tähän kotiin, olen jankannut että joku päivä kiipeän tonne ylös.

Poikaystävä oli ilmeisesti kyllästynyt uhoamiseeni, sillä sunnuntaiaamuna hän ilmoitti, että juna Alppien juurelle lähtee tunnin kuluttua. Jee! Pakkasin nopeasti eväät (itse tekemiäni korvapuusteja ja hedelmiä) ja kehitin asukriisin. (Tarpeeksi tyylikäs, että kehtaan mennä ihmisten ilmoille asemalle Prada-mummojen sekaan, mutta tarpeeksi käytännöllinen vuorenvalloitukseen.) Lopputulema oli se, että paremman puutteessa talvinen juosuasuni sai kelvata, eikä niitä Prada-mummojakaan siellä asemalla näkynyt.

Treno regionale puksutti läpi sumuisen aamun tunnin matkan vuorten laaksoon Canzo-nimiseen kylään. Perille päästyämme vuoristopolulle pääsy oli estetty puomein rakennustöiden vuoksi, mutta seurasimme edellä matkanneiden esimerkkiä ja olimme välittämättä tiesulusta. Mistään rakennustöistä en sen koomin nähnyt merkkiäkään…

Seurasimme CAI:n (Club Alpino Italiano) viitoittamaa reittiä numero 4, joka ainakin piti olla helppo ja aloittelijoille sopiva. Olemme molemmat tehneet mm. Camino de Santiagon vaelluksen ja joitakin päiväpatikointeja, mutta mistään laitteita vaativasta vuorikiipeilystä kummallakaan ei ole kokemusta. 

20141123_164231.jpg

NOKIA Lumia 710_002206.jpg

Polku kiemurteli peltojen viertä ja metsikössä aina ylemmäs. Välillä puiden takaa näkyi kaunis kumpuileva maisema, alhaalla laaksossa kyliä, rinteillä viiniköynnöksiä ja hedelmätarhoja. Reitin varrella oli pari vanhaa vuoristotaloa, joiden pihoilla käyskenteli vapaana lehmiä ja aaseja. Kahden tunnin leppoisasti taitetun ylämäen jälkeen selkeä polku vaihtui koko ajan jyrkkenevään kivikkoiseen, juurakkoiseen ja mutaiseen polkuun, jota ei erottanut maastosta. Jalat luistitivat ja kiskoiin itseäni käsivoimin ylöspäin. Tunnin kipuamisen jälkeen olimme aivan voimattomia ja vuoren huippu häämötti edelleen kaukana puiden latvojen takana. Polku jyrkkeni entisestään ja se oli täysin lehtien peittämä. Seurasimme runkoihin maalattuja merkkejä. Paikoitellen kiipesimme lähes pystysuoraa seinämää ylöspäin. Aloin olla hieman huolestunut siitä, joudummeko taittamaan saman reitin pimeällä takaisin ilman lamppuja.

NOKIA Lumia 710_002215.jpg

Puolen tunnin vaivalloisen kiipeämisen jälkeen maisema alkoi viimein avautua, olimme korkeammalla kuin viereisten kukkuloiden huiput. Jatkoimme vielä hetken matkaa ja kipusimme viimein kallionjyrkänteen harjalle. Edessä avautui aivan hurja maisema: vuoria, laaksoja, alhaalla kimmeltävä järvi ja kaupungit. Etelässä näkyi Italia, jossain siellä minun makuuhuoneen ikkuna ja pohjoisessa Sveitsi. Huimasi, tasaiseen maahan tottuneet jalkani tutisivat ja istuin alas syömään korvapuustia. 

20141123_152523.jpg

 

20141123_152547.jpg

 

Koko paluumatkan toistelimme toisillemme, miksi tällaista ei tule tehtyä useammin ja yritimme selvittää oliko CAI:n reitti oikeasti muka luokitukseltaan helppo. Kumpaankaan kysymykseen ei saatu järjellistä vastausta. 

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään