Miksi ihminen perustaa lifestyle-blogin?

Miksi ihminen päätyy perustamaan blogin, jonka aihepiiri keskittyy kirjoittajan omaan arkipäiväisen tasapaksuun elämään?

En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt täysin lifestyle-blogien suosiota. En kritisoi, mutta vilpittömästi kummastelen ilmiötä. Pienen googlauksen ja blogilistojen top-listausten silmäilyn jälkeen vaikuttaa siltä, että selvästi suurin osa seuratuimmista blogeista keskittyy juuri kirjoittajan oman navan ympärillä pyöriskelyyn ja siitä raportointiin. Suurin osa näistä blogien kirjoittajista on suurinpiirtein keskenään saman ikäisiä, nuoria naisia, jotka kirjoittavat samoista aiheista, eli lähinnä arkisista toimistaan ja päivän asuistaan. 

Vielä suurempi mysteeri onkin, että ketäs tällainen sitten kiinnostaa? 

Noh, aika monia. Pelkästään viime viikolla Lilyssä oli 838223 sivustonäyttöä. Blogilistan luetuimmat -listan 50 ensimmäistä blogia näyttäisivät olevan luettavissa kaikki lifestyle-kategoriaan.

Miksi itse luen lifestyle-blogeja? Ottaen huomioon aihepiirit, näkisin lifestyle-bloggaamisen ja -bloggarit nykyajan vastineena naistenlehdille ja entisaikojen tyyli-ikoneille. Blogi on perinteiseen lehteen verrattuna mediana nerokas ja ylivoimainen: se on helposti saatavilla, ilmaiseksi luettavissa usealla eri laitteella (tietokone, tablet, puhelin) ja päivittyy usein. Tärkeä, ellei tärkein aspekti blogeissa on tietysti myös bloggaaja itse, jonka persoona ja koko elämä välittyy teksteistä ja kuvista, ja jonka elämän ”juonenkäänteitä” ihmiset seuraavat ja kommentoivat. Ja jos yksi blogi ei kiinnota, tarjolla on useita muita. Näkisin myös, että bloggaaminen, siinä missä sosiaaliset mediat ja keskustelupalstat, ovat aivan uudenlainen sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden muoto. 

Syy blogien suosioon vaikuttaakin siis aivan ilmiselvältä.

Mutta vastaus alkuperäiseen kysymykseeni, miksi ihmeessä perustaa lifestyle-blogi? Miksi jakaa elämänsä online tuntemattomien ihmisten kanssa? 

Onko blogin kirjoittaminen jonkinlainen itseterapian tai -kehittämisen muoto? Onko se päivitetty versio päiväkirjasta? Julkisuudenkaipuuta? Vai jotain, mikä nyt vaan kuuluu nykyaikaan? 

Viime huhtikuussa perustaessani tämän blogin minulla oli selvästikkin liikaa aikaa ja pakenin tenttikirjoja uuden harrastuksen pariin. Halusin motivoida itseäni kirjoittamaan enemmän ja toivoin itsekkäästi, että jotakuta saattaisi jopa kiinnostaa arkipäiväiset sepustukseni. Lyhyessä ajassa huomasinkin, että lukijoita kertyi nopeasti. Viime ajat olen kuitenkin jättänyt kirjoituksen toisensa jälkeen julkaisematta. Ensin ajan puutteen vuoksi, mutta myös koska en pääse yli ajatuksesta, että miten tälläinen kiinnostaa? Onko tässä mitään järkeä? 

En tiedä.

Blogilliset, ja erityisesti te, joille blogi on vain harrastus, miksi kirjoitatte omaa elämää käsittelevää blogia?

 

Kirjoittaja pitää harvakseltaan blogia, joka keskittyy kirjoittajan omaan elämään ja päivän asujen esittelyyn.

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Juna jonnekin

Sunnuntaiaamuna pakkasin reppuun eväät kahdelle ja lampsimme stazionelle. Ehdotin, että hypätään parin minuutin päästä lähtevään Bergamon junaan. Se ei kuulemma missään nimessä käynyt kumppanilleni, mutta onneksi pidin pääni, joskus sitä vain tietää ennakkoon hyvät jutut.

DSCN8671.JPG

Italialaiset ovat kokemukseni mukaan erittäin kotiseuturakasta kansaa. Yleensä omista kotikaupungeista ja paesinoista kuulee toinen toistaan värikkäämpiä legendoja, ruoka on aina maistuvinta ja ihmiset mukavimpia. Tämän reissun jälkeen pitääkin kysäistä Bergamolaisilta tuttaviltani, että miksi en muista kuulleeni hehkutusta.?? Tosin vastauksen tähän sain jo paikan päällä räpsiessäni innoissani kuvia tunnelmalliselta kujalta. Kärtty vecchietto kuikuili ihmeissään perääni mutisi italiaksi, että mitä helkkaria toi tyttö oikein kuvaa. Mies on todennäköisesti viettänyt koko ikänsä niillä kulmin, eivätkä vanhat talot, kapeat kujat, jännittvät ikkuat, haalistuneet seinäkoristeet, ikkunaluukunpidikkeet, sisäpihalla kuivuvat pyykit tee muuta kuin tavallisen arkisen vaikutelman. Aika traagista.

DSCN8686.JPG

Itse olen melko intuitiivinen matkaaja ja harvemmin suunnittelen asioita etukäteen. Lukaisin menomatkalla junassa Wikipedian artikkelin kaupungista. Mielestäni perusfaktat on hyvä olla tiedossa, mutta muuten tykkään vain vahingossa tupsahtaa johonkin huikeaan paikkaan. Tästä syystä en ala tähän listaamaan mitään turre must see spotteja.

 

DSCN8670.JPG

Bergamo on Milanosta alle tunnin junamatkan päässä aivan Alppien ja Padanan tasankoalueen rajalla. Kaupunki jakautuu ylä- ja alakaupunkiin, Città alta nousee nimensä mukaisesti ylös kukkuloiden rinteeseen ja Città bassa levittäytyy tasangolle. Sekä ylä- että alakaupunki ovat samanikäisiä, mutta alakaupunki on monin paikoin uudelleenrakennettu, joten tunnelma kaupunginosien välillä on erilainen. Reilun 100 000 asukkaan kaupungissa välimatkat ovat lyhyet ja kaikkialle pääsee mukavasti myös kävellen.

DSCN8700.JPG

Päivän pituisella pyrähdyksellä keskityimme itse vain yläkaupunkiin (itse olisin vielä kyllä kierrellyt alhaallakin, mutta seuralaiseni halusi säästää jotain seuraaville kerroille) ja siinä ajassa ehtii kyllä kiertämään joka kujan ja istumaan rauhassa kuppiloissa. Ravintolatarjonta vaikutti nopealla silmäyksellä olevan varsin turisteille suunnattua perus pizzapastaa tai sitten fiinimpää, tyypillistä pohjoisen raskasta polenta-, liha-, rasva- settiä, joka ei kyllä sopinut meikäläisen mallidieettiin ja paahteiseen kesäpäivään. Ostimme kulmakorttelin leipomosta kuitenkin paikallisen herkun eli polentaleivokset, jotka nautittiin idyllisissä Sant’Eufemian linnoituksen kukkulamaisemissa.

DSCN8668.JPG

 

DSCN8789.JPG

DSCN8761.JPG

DSCN8737.JPG

Olen erityisesti viimeisen reilun vuoden aikana ehtinyt matkustamaan Italiassa aivan harmillisen vähän. Italiassa kohteita riittää aivan loputtomiin ja onneksi myös kivenheiton päästä kotoa.

Ja vinkkinä Suomen kesäsäissä kärvisteleville, että Bergamo on Tampereelta reilun kolmen tunnin Rynkkymatkan päässä… 😉 

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään