Kun joku kuolee

…sitä tuppaa saamaan päivänsä niin täyteen ohjelmaa, ettei asiaa ehdi miettiä. Sitä jotenkin tietää, että ne hiljaiset hetket on kaikista pahimmat, kun alkaa miettiä liikaa.

Sain tiedon kaverin kuolemasta tuntia ennen töihin lähtöä. Ensimmäisiä ajatuksia oli, että eikö tästäkin olis voinut ilmoittaa etukäteen, että olisi osannut varautua tai vaikka ohittaa asian ennen töitä. Sitten tajusin, että harvemmin kenenkään kuolemaan pystyy varautumaan ennakolta, että tänään se tapahtuu. Vartti ennen töihin lähtöä olin itkenyt naamani punaiseksi ja silmät turvoksiin. Luojalle kiitos meikkivoiteesta ja valokynästä. Onneksi tänään oli vain muutaman tunnin palaveri. Pidemmästä päivästä olisin soittanut, että en kykene tänään. Ajattelin sen pari tuntia sinnitellä ja olla itkemättä. Ei kukaan tuntunut huomaavan mitään, ei ainakaan sanonut.

Onnistuinkin siinä. Jossain vaiheessa palaveria mietin, että kaveri kuoli muutama tunti sitten ja täällä minä vain keskustelen paremmista viestintätavoista, ihan kuin ei mitään. Palaverin jälkeen suuntasin suoraa syömään. Facebookia selaillessa meinasi vähän tulla itku silmään, koska se kaveriporukan suru on niin yhteinen. Mietin, miten kaverit pärjäävät. Miten kaverin vanhemmat pärjäävät. Syönnin jälkeen tein mutkan kotiin, sieltä suoraa treenaamaan ja kauppaan. Autossa kuuntelin radiota ja Novalla puhuttiin kuolemasta. Siellä soi joku Johanna Kurkelan haikea biisi ja Didon Here with me. Vaihdoin kanavaa. Mutta onnistuin kuitenkin menemään koko päivän niin, että se suru pysyi piilossa. Ei kukaan olisi arvannut, että sain tänään suruviestin.

Lasken itseni enemmänkin tapakristityksi, mutta tuossa lähellä on kaunis, vanha kirkko ja sen hautausmaa. Ostin hautakynttilän ja kävin sytyttämässä sen muualla pois nukkuneiden muistokivellä. Halusin toivottaa kaverille hyvää matkaa tai rauhaa, mutta ne kaikki tuntui jotenkin turhilta ja vääriltä. Ei sille voi toivottaa hyvää matkaa, eihän se ole mihinkään Dubaihin lähdössä. Eikä rauhaa, ei nyt olla 60-luvulla.

Toivoin kuitenkin hiljaa mielessäni kaverille rauhaa ja kivuttomuutta. Niitä se eniten kaipasi.