Elämäni surkeimmat treffit
Mietin hetken ennen otsikkoa, että oliko nämä ihan oikeasti koko elämäni kamalimmat treffit. Niitä huonoja kokemuksia siis on jokunen, joissa mies on esimerkiksi ihan kauhea urpo, kemiat ei kohtaa ollenkaan tai sitten ”sanavalmis ja huumorintajuinen” mies ei sano koko treffien aikana muuta kuin moikka ja heippa. Mutta kyllä nää menee sinne kärkeen.
Oon ollut vuosia sinkku. Keskittynyt töihin ja kouluun, eikä ole oikeastaan ollut edes jaksamista yrittää kenekään kanssa mitään. Kevyt kenttäflirtti on aina kivaa, mutta sitten kun niistä ei ole tullut mitään sen enempää tai sitten siitä on tullut katastrofi, niin se jotenkin vähentää sitä kiinnostusta edes treffailla. Rehellisesti sanoen deittailuelämäni on kuiva kuin Saharan autiomaa. Ei minkäänlaista vipinää yhtään missään.
Olin opiskelijajärjestön pikkujouluissa ja tapasin siellä sitten ihan mukavan oloisen tyypin. Opiskelen kaupallista alaa ja mies oli itse hiljattain valmistunut samalle alalle, joten siitäkin riitti puhuttavaa. Juteltiin ja se sitten kysyi, haluaisinko lähteä sen kanssa viikonloppuna vaikka syömään. Lupauduin, koska sen kanssa oli mukava jutella ja mietin, että olisi kerrankin hauskaa kokea sellaiset kliseiset illallistreffit, syödä hyvää ruokaa, juoda punaviiniä ja jatkaa iltaa toisen asunnolla.
Laittauduin nätiksi, suihkautin vähän Lancomen hajuvettä korvan taa ja olin kunnollisen treffiseuralaisen näköinen. Sovittiin, että hän tulee hakemaan mut autolla oven edestä ja näin tapahtuikin. Autossa mies kehaisi, että näytän nätiltä ja tuoksun taivaalliselta. Täydellinen alku illalle siis. Olo oli nätti, mies oli ihana ja oli ehkä vähän perhosiakin vatsassa. Tuitui. Ja apua, miten hyvännäköinen se oli!
Saavuttiin ravintolaan, tilattiin alkukeitot, vettä ja viiniä ja pääruoaksi pihvit. Ravintola oli hieno, mutta palvelu ei ihan ollut kohdillaan sinä iltana. Mä kuulun niihin perisuomalaisiin ihmisiin, jotka ei valita ravintolassa pikkuasioista. Jos tilaan kypsän pihvin ja se onkin medium plus, se on ihan ookoo mulle. Siitä tietysti huomautan, jos annos on ihan kokonaan väärä, jos tilaan kanaa ja saankin kalaa.
No, tarjoilijat meinasi unohtaa meidän viinin, mutta toimittivat sen sitten pahoitellen, kun kysyin kohteliaasti, että saadaanko me se viinipullo. Mies purnasi jo vähän siinä, että saatiin paskaa palvelua näinkin tasokkaassa ravintolassa, ilta ihan pilalla. Minä kuittasin, että tällaisia sattuu, ei tämä nyt mikään iso ongelma ollut. Seuraavaksi saatiin sitten ruoat. Mies oli sitä mieltä, että sen pihvi ei ollut medium miinus ja pyysi tarjoilijan paikalle. Sillä tarjoilijalla oli joku vamma kasvoissa, joku osittainen halvaus tai kehitysvammaa tai jotakin. Sellainen, että sen huomasi kyllä, mutta ei estänyt kommunikointia tai asiakaspalvelua.
Mies ilmoitti melko suorasukaisesti, että hän ei tuollaista paskaa syö, hänen annoksensa pitää valmistaa alusta uusiksi, samoin minun, koska ei ole reilua että mun pihvi jäähtyy hänen ruokiaan odotellessa. Tarjoilija tietysti kysyi, että mikä miehen ruoassa oli vikana ja tarjoutui sitten viemään hänen annoksensa keittiöön ja minun annoksen lämpölampun alle, jotta se pysyy lämpimänä. Mies ärähti tarjoilijalle, että hänhän just kertoi, että hänen pihvinsä ei ole medium miinus ja hän tilasi sen nimenomaan medium miinuksena! Seuraavaksi se haukkui ravintolan palvelun, alkaen siitä viinitilauksesta ja lopulta totesi tälle tarjoilijalle, ettei sitä ole ”esteettisesti mukava katsella” ja olisi parempi jos me saataisiin toinen tarjoilija, tuolla naamalla ei ole sopiva salipalveluun, vaan pitäis olla keittiön puolella tai jossain, ettei asiakkaat nää. Niiltä menee muuten ruokahalu.
Olin niin järkyttynyt ja nolona, etten tiennyt miten päin olisin. Näin sen tarjoilijan ilmeestä, että nyt sattui ja se pahoitti mielensä. Enkä yhtään ihmettele, olisin minäkin pahoittanut ja pahoitankin, mikäli joku tulee kommentoimaan mun ulkonäköä noin kamalalla tavalla. Olisin halunnut pyytää siltä tarjoilijalta anteeksi siinä paikassa, mutta se tilanne oli jotenkin niin absurdi, etten saanut sanaa suustani. Tarjoilija kuitenkin piti pokerinsa aika hyvin, pahoitteli ja vei meidän ruoat keittiöön. Mies edelleen tuhahteli, että mitenkä huonoa palvelua me ollaan saatu ja hän pistää kyllä Facebookissa yhtä tähteä tälle ravintolalle ja laittaa palautetta, kun meidän ilta on pilattu. Siinä kohtaa sain sanottua, että sinä oot ainoa joka meidän illan pilasi.
Kaiken tämän lisäksi siihen tuli salivastaava kysymään, että mikä täällä oli hätänä ja voiko hän jotenkin auttaa. Mua hävetti siinäkin kohtaa aivan suunnattoman paljon. Mies antoi myös salivastaavalle palautetta, että hän odottaisi parempaa palvelua tällaisessa paikassa ja kyllä meidän pitäisi jotain hyvitystä saada, kun ensin mokattiin viinitilaus ja sen jälkeen pääruoatkin. Mä yritin rauhoitella miestä ja sanoin sille salivastaavalle, että ei me tarvita mitään hyvityksiä, virheitähän sattuu kaikille, ei se mitään. Olisin halunnut vajota pöydän alle tai tehdä sellaisen dramaattisen poistumisen, missä heitän viinit miehen naamaan ja haukun sen pystyyn, mutta en jotenkin saanut itseäni liikkeelle. En jotenkin ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, että joku voi toimia noin.
Oon itse tehnyt aspahommia opiskelujen ohella ja tiedänhän minä, että siellä liikkuu kaikenlaista kusipäätä, on niitä omallekin kohdalle sattunut, mutta jotenkin se, että tuollainen käytös tulee omasta seurueesta oli ihan järkyttävää. Oon jostain lukenut, että ihmisestä kertoo paljon se tapa, miten hän kohtelee palvelusväkeä. Olisko alkuperäinen fraasi ollut jotakin tyyliin ”kuninkaasta kertoo kaiken se, miten hän kohtelee alamaisiaan” ja siitä on sitten muotoiltu tuollainen modernimpi versio, eli miten kohtelee asiakaspalvelijoita. Pointti siinä oli, että jos kohtelee asiakaspalvelijoita aivan kusipäisesti tai ylimielisesti, on todennäköisesti ylimielinen kusipää oikeassakin elämässä. Allekirjoitan väitteen ihan täysin.
Iltahan päättyi lopulta niin, että salivastaava toi meille uudet ruoat, pahoitteli (ja minä hoin, että ei se mitään, ei se mitään) mutta ei saatu mitään pahoittelua kummempaa hyvitystä. Olin ihan tyytyväinen siihen, koska eihän paskaa käytöstä pidä palkita. Se vain ruokkii tällaisia tolloja ratkaisemaan kaikki tilanteet huutamalla ja meuhkaamalla. Sitä aiempaa tarjoilijaa ei enää nähty, mikä mun mielestä on vähän harmi, koska olisin halunnut pyytää siltä anteeksi. Toisaalta ymmärrän kyllä ihan hyvin, miksei sitä näkynyt.
Ei otettu jälkiruokaa, koska miehen mielestä ”meidän ei kannata tuhlata tähän paikkaan enää senttiäkään”. Mies maksoi laskun ja heitti mut kotiin. Pihalla sanoin sille ihan suoraa, että me ei tavata enää uudelleen, koska me ei selkeästi olla samalla aaltopituudella keskenämme. Oudointa tässä oli, että mies vaikutti olevan ihan rehellisen ymmällään siitä, että en halua enää tavata tai pitää siihen mitään yhteyttä.
