Operaatio Vauva: esinäytös

”Joo, ei nää sun munasolut täältä kyllä hevillä näytä irtoavan.”
– Niin.
”Oliks sulla jotain kysyttävää vielä?”
– Tota… Mites se… niinku… lapsen saaminen? Voinko mä tulla raskaaksi?
”Sen näkee sitten kun sulla on parisuhde, mutta voi olla, että tarvitset todennäköisesti vähän enemmän apua. Aloitetaan nyt näin kevyemmin ensin.”

Kuukautiset on aina olleet vähän sekaisin. Nyt loppuvuodesta ne sekosi ihan kunnolla ja äiti sai ylipuhuttua, että nyt voisi olla hyvä hetki käydä gynellä katsomassa, onko siellä kaikki hyvin. Olihan siellä, pääosin, mutta ilmeisesti munasolujen irtoamisessa on jotain ongelmaa. Lääkäri ei selittänyt sen tarkemmin, että miksei ne irtoa, mistä hän näkee sen ettei ne irtoa ja mitäs nyt, enkä tietenkään tajunnut itse kysyä. Jäin vain jumiin siihen ajatukseen, että en voi ehkä saada lapsia. Olen vauvakuumeillut 17-vuotiaasta saakka ja pelännyt, että jospa raskaaksi tuleminen ei onnistuisikaan niin helpolla kuin kuninkaallisilla, jotka on pääsääntöisesti 2kk häistä paksuna.

Hain apteekista hormonipillerit ja hoito-ohjeet ja mietin siinä, mitenkä helvetin absurdia tämä kaikki on. Ikisinkkuna se lapsenhankinta ei ole koskaan ollut mitenkään virallisesti asialistalla, katotaan sitten joskus kun on parisuhde ja aika on parempi. 35-vuotiaana hakeudun yksin lapsettomuushoitoihin, ellei mitään ole sitä ennen tapahtunut, mutta siihenhän on vielä aikaa. Nyt yks kaks mulla onkin hormonipillerit ja hoito-ohjeet, että mitenkä valmistellaan keho vauvaa varten, sitten kun se joskus on ehkäkaimahdollisesti tullakseen.

Manailin äidille ääneen, että tämä varmasti nostaa niitä osakkeita sinkkumarkkinoilla. Vauvakuumeinen nainen, joka saattaa tarvita enemmän tai vähemmän rankat lapsettomuushoidot edes hedelmöittyäkseen, saatika sitten vielä onnistua pitämään sen alkion elossa vauvaksi asti, on varmasti todella haluttua kamaa niillä sinkkumarkkinoilla. Sitten vielä ne pillerit. Sain lääkkeitä kolmea kuuria varten, jonka jälkeen ilmeisesti vähän aikaa katsellaan, alkaako keho toimia itsekseen. Jollei, niin sitten varmaan uusi gynekäynti, lisää pillereitä ja taas katsellaan. 

Eikä mulla ole edes sitä miestä vielä!

Yritän ajatella tämän homman niin, että kun aloitan tämän kehoni hoitamisen jo nyt, se on mahdollisesti kunnossa ja valmiina sitten kun parisuhde löytyy ja lasten hankinta on ihan oikeasti ajankohtainen. Kukaan ei kuitenkaan kertonut meneekö tähän hoitamiseen pari kuukautta, pari vuotta vai vielä kauemmin. Pään sisällä kummittelee kuitenkin se ajatus, että mitäs jos en koskaan voi saada lapsia. Ahersin kuitenkin itselleni etuajassa tutkinnon valmiiksi, joten nyt voisin periaatteessa olla valmis myös siihen parisuhteeseen. Vähän kutkuttaa, että tuleva vuosi voisi olla mun vuoteni. Ja kuka tietää, ehkä se lapsikin tulisi melkein kuin itsestään.