Baarien nainen

Käväisin baarissa viikonloppuna. Muistin hyvin nopeasti, miksi en käy usein baareissa.
Mä en juo kovinkaan paljoa. Tätä reissua ennen taisin ottaa alkoholia parisen kuukautta sitten. Tein kesällä itselleni jonkun drinkin ja nautin auringosta. Tämän lisäksi en voi sietää liian humalaisia ihmisiä. Mun mielestä sellainen ördäämiskänni ja ”vittu ööh vittu!” -kännit ei tee miehestä mitenkään haluttavaa.

Kohtuudella on ihan ok ottaa, eikä mua haittaa jos miehellä silloin tällöin lipsahtaa pienen kännin puolelle, mutta en mä kenenkään lapsenvahdiksi rupea. Tämä pätee myös kavereihin. Ei ketään tietenkään yksin jätetä ja meillä on sopimus, että huonoon kuntoon itsensä vetänyt saatetaan kotiin. Ketään ei jätetä toikkaroimaan yksin helvetillisessä humalassa, koska siinä voi sattua kaikenlaista. Mutta en mä silti jaksa viettää hauskaksi tarkoitettua iltaa vessassa pitämässä kaverin hiuksia kun se oksentaa, tai kuunnella kun toinen itkee jotain kymmenen vuoden takaisia juttuja. Mä en ymmärrä miksi pitää juoda alkoholia, jos sitä ei osaa käyttää kohtuudella ja joka baari-ilta tai kotibileet päättyvät siihen, kun yksi itkee nurkassa jotain 10-15 vuotta sitten tapahtuneita asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että joskus ala-asteella on sanottu rumasti ja itsetunto on edelleen vähän heikkona. Rähinäkännit ja pelimieskännit on kanssa automaattinen turn off.

Baarireissuni saldo:

¤ baari täynnä rähinä-, pelimies- ja liikakännissä olevia ihmisiä. Sattui poikkeuksellisen huono päivä mennä baariin, vaikka se tuttu olikin. Yleensä siellä ei asiakkaat ole ihan noin perseet olalla, vaan suurin osa ihan mukavia tyyppejä. Nyt kävi päinvastoin.

¤ jos jäi yksin pitämään pöytää, siinä oli pian monta yrittäjää, jotka lupailivat kaikenlaista ilmaisista drinkeistä rahaan ja helvetin hyvään seksiin. Kieltäydyin. Sanoin tykkääväni vain helvetin huonosta seksistä.

¤ tissin tai perseen kourijoita. Eräs sankari yritti ujuttaa kätensä mun hameen alle tanssilattialla. Nappasin sitä ranteesta kiinni ja sanoin, että jos sen käsi menee mun hameen alle, niin reiluuden nimissä mun polveni uppoaa sen haaraväliin. Tähän listaan lasketaan myös kuivahinkkaajat. Mä en voi sietää sitä, jos tanssilattialla joku mies esittää läimivänsä mun persettä tai harrastavansa mun kanssa seksiä. Se ei ole seksikästä eikä kiihottavaa, vaan ällöttävää. Inhoan sitä, jos mies ottaa sellaisen ”tanssi, huora!” -asenteen ja käyttäytyy kuin jokainen nainen olisi huora ja haluaisi harrastaa seksiä tämän itsestään liikoja luulevan tyypin kanssa.

¤ kokonaan oma ryhmänsä ovat miehet, jotka eivät ymmärrä, että EI tarkoittaa todellakin ei. Oman kokemukseni mukaan enemmistö näistä on ulkomaalaisia miehiä, jotka luottavat liikaa omaan vetovoimaansa ja siihen, että ulkomaalaisuus on suomalaistyttöjen keskuudessa valtti ja merkki varmasta saannista. On siellä toki kantasuomalaisiakin, joista osa turvautuu tuohon samaan uskomukseen ja lähestyy naisia rallienglannilla.
”Helou mai neim is Maik änd ai äm from Ameerika, Nyyjork. Juu aar veri bjuutiful wumen. Wud juu laik ty hävö trink wit mii? Duu juu want ty däns?”

¤ kahden edellisen yhdistelmä: Väijyjät.
Joo, kiva että on sinnikkyyttä, mutta EI tarkoittaa todellakin ei. Yksi kuivahinkkaaja ei uskonut tätä yksinkertaista sanaa, eikä ymmärtänyt edes kansainvälistä käsimerkkiä, joten ilmoitin tyypille meneväni vessaan. Tämä heppu saattoi mut vessaan ja jäi oven taakse päivystämään. Istuin naistenvessan sohvalla varmaan puoli tuntia ja jätkä kökötti edelleen oven takana. Lopulta annoin kavereille narikkalapun, nämä hakivat mun takin ja poistuttiin baarista sillä välin kun tämä jätkä poikkesi tiskillä.

 

Näitä epätoivottuja lähestyjiä voi yrittää karkoittaa erilaisilla keinoilla. Yksi naisen käyttämä kikka on se perinteinen ”sori mä oon lesbo” -lause. Itse en tuota käytä ja harva mies tuota varmaan enää uskoo. Miespuolinen kaverini on oikeasti homo ja sitä oli kerran baarissa tullut iskemään hyvännäköinen nainen ja kaveri oli sitten ihan rehellisesti kertonut olevansa miehiinpäin. Se kertoi tämän jokaiselle naiselle, joka sitä tuli iskemään, ja sai hyvin nopeasti liikanimekseen Sipuli, koska sai naiset itkemään 😀

Itse olen kerran odotellut baarin ulkopuolella kaveriani, kun kylkeen liimautui jotain limaisia setämiehiä kyselemään, että mitä sä täällä palelet noin lyhyessä hameessa ja he kyllä mielellään lämmittäisi. Mä olen aika hyvä kielissä ja eri aksenttien matkimisessa, joten vastasin venäläisellä aksentilla ”Njet bonimai, russki.” Osaan muutaman hassun fraasin oikeasti venäjää ja loppu on silkkaa siansaksaa. Siitähän mies innostui, se sanoi kaverilleen, että tämähän on Venäjältä  ja se rupesi kertomaan mulle rallienglannilla, että hän on tehnyt töitä Venäjällä, mistä päin mä olen. Vastasin ”Moskva” ja mies selitti, että hän on tehnyt enemmäkseen Pietarissa hommia. Vastailin da ja njet aina sopiviin väleihin, kunnes miehet lähtivät.

Vaikka kyynisenä en uskokaan siihen, että voisin baarista löytää miehen, niin kyllä siellä joskus tapaa ihan mukavia tyyppejä. Mä itse arvostan sitä, että jos mies tulee baarissa juttelemaan, se tekee sen suhteellisen selvinpäin ja tietää mitä tekee. Tykkään myös, että jos mies pyytää puhelinnumeroa tai Facebook-kaveruutta, se muistaa seuraavana päivänä kuka mä olen. Sellainen mies, jonka keskustelu on ”VITTU!” verbinä, subjektiivina ja objektiivina, ei sytytä. ”Vittu shä oot ihhan vhitun khaunish ja vhittu mä shanon, et vhittu thää baari on kyl et ihan vhitun kauniita naishia thäällä, kato nyt vhittu Mika miten vhitun hyvännäköinen muija!”

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *