Kautta rantain ja vähän sinne päin

Edistyn! Ainakin vähän. Yritin kautta rantain udella yhteisiltä tutun tutuilta lisätietoja Miehestä. Sellaisella hyväksi havaitulla ”älä vaan missään nimessä kerro, että olet kiinnostunut, mutta yritä silti selvittää ihan muuten vaan sen koko elämäntarina” -tekniikalla. Valitettavasti tutun tuttu ei ihan ymmärtänyt tätä kalasteluani, vaan vastaili hienovaraisiin kysymyksiini joo/ei -tyylillä. Enkä tietenkään voinut mennä sanomaan, että kun sun aviomies on Miehen tuttu, niin tässä on lista asioista, jotka se voisi selvittää.

Oon myös tämän lisäksi NÄHNYT Miehen kaksi kertaa, siis sen edellisen katastrofaalisen kohtaamisen lisäksi. Valitettavasti tähdet ei edelleenkään ole olleet suosiollisessa asennossa juttelua tai syvempää bondailua ajatellen. Ensin törmäsin siihen mennessäni töihin. Työpaikkani lähellä on sellaisia yleisiä kuntoilulaitteita, erilaisia roikuntatankoja ja sen sellaisia. Katselin, että siinä oli viiden miehen porukka treenivaateet päällä venyttelemässä ja joku veti leukoja.

Kävelin siitä ohi ja tiirailin miehiä, kun hoksasin että leukoja vetävä tyyppi oli Mies. Minä huomasin sen ja hymyilin jälleen tyhmästi. Sellainen koko kasvojen kokoinen hangonkeksi-hymy. Se huomasi minut, hymyili samalla lailla ja sitten sillä meni pasmat sekaisin, eikä se muistanut vetää niitä leukoja, vaan jäi roikkumaan siihen tangolle ja hymyilemään. Sen kaverit kääntyi tietysti katsomaan, että mitä se virnuilee ja sitten sieltä tuli sellaista tietävää virnistelyä ja ne sanoi Miehelle jotain.

En tietenkään kehdannut mennä siinä(kään) tilanteessa juttelemaan, vaan jatkoin matkaani töihin. Hymyilin kyllä koko matkan ja työpäiväkin meni jossain pinkillä pilvellä leijuskellessa.

Toisen kerran näin sen kauppakeskuksessa, takaapäin, kun se kulki kauempana edelläni hirveän reppukasan kanssa. Nyt pelkään, että mitäs jos se on muuttanut jonnekin toiselle puolelle Suomea, enkä enää ikinä näe sitä ja harmittelen loppuikäni, etten mennyt juttelemaan sille sen kaverilauman keskelle. Olisi ihan mahtavaa, jos voisi vain katsoa jostain kristallipallosta, että kohtaatte uudelleen 22.11., juttelette ja meette kahville ja siitä se sitten lähtee.

Tämmönen odotteluhomma on ihan syvältä.
Teen kohta jonkun katoamisilmoituksen Naistenhuoneen fb-ryhmään tai Hesarin etusivulle.