Kihloja kaikkialla

Koska ihmiset tykkäävät mennä kihloihin juhlapäivinä.
Ystävänpäivä-, karkauspäivä-, vappu- ja juhannuskihlojen lisäksi joulukuulta löytyy itsenäisyyspäivä-, joulu- ja uusivuosikihlat.

Kihloja on niin monta kuin kihlaparejakin, mutta tässä muutama kihlaversio.

1. Teinikihlat seiskaluokalla.
Jouluna tai ystävänpäivänä, ero ennen kasiluokkaa. Oh the drama.

2. Spontaanit kihlat.
”Hei mä menin kihloihin!”
– Ethän sä edes seurustellut?
”Joo me skipattiin se vaihe, Kultajousella oli ale ja tää oli aika hyvä läppä.”

tai vaihtoehtoisesti:
”Me ollaan kihloissa!”
– Ketkä me?
”No Tomppa ja minä!”
– Tomppa?
”No se söpö sieltä Provinssista!”
– Se joka tarjosi sulle siiderin? Se blondi? Ai, sen nimi oli Tomppa… Kauankos te nyt ootte tunteneet, siinä kaksi päivää?”

Tilanteesta huolimatta kyseessä on silti ”ihan oikeat kihlat” joita ei saa mitenkään kyseenalaistaa, muuten on vain kateellinen tai katkera. Tai vain ihan puhtaasti kusipää. Itsehän olen yleensä puolihuolimattomasti kysynyt, että aikooko kihlapari nyt muuttaa äitiensä helmoista yhteen ja mitäs sitten, jos yhteiselo ei toimikaan? Onhan se nyt eri asia nähdä toista kerran, kaksi viikossa, kuin olla 24/7 yhdessä. Mutta kyseessä on tietenkin tosirakkaus, häät ja vauvat tulee heti huomenna ja totta kai yhdessä tullaan toimeen ihan mainiosti. Seksikin on niin hyvää, että ilotulikset vaan lentelee ja Harlekiini-kirjat kalpenee kateudesta.

3. Toisen unelmakihlat

Ruusuja, illallinen, samppanjaa, kynttilöitä, terälehtiä, viuluja, polvistuminen, kookospähkinän kokoinen timanttisormus. Tietenkin Pariisissa, Eiffel-tornin huipulla, yksityisesti. Romanttisten leffojen suurkuluttajana nainen on vakaasti sitä mieltä, että kihlat ei ole kihlat, ellei se tapahdu Pariisissa, romanttisten kliseiden ympäröimänä. Mitä siitä, että siirappiromantiikka ei oikeastaan ole miehen juttu, eikä sillä ole varaa tällaiseen. Eikä se osaa kunnolla edes rallienglantia, mutta kosii silti ranskaksi. Tai yrittää ainakin. Vö tyy me pusii?

 

On toki niitäkin, joilla ne teinikihlat kestää avioliittoon, lapsiin  ja vanhuuteen saakka. Sama juttu spontaaneissa pikakihloissa. Jos itse menisin juhlapäivänä kihloihin, se olisi ehdottomasti aprillipäivä. Siinähän saisivat arvailla, että no ollaanko nyt oikeasti vai eikö olla. Toisaalta myös vauvauutisen julkistaminen / hääkutsun lähettäminen aprillipäivänä olisi hyvä veto. Vaikka itsekin kelpuuttaisin vähän romantiikkaa kihlaukseen, pääasia kuitenkin on, että se olisi meidän näköinen kihlaus. Ravintola ja ruusupuska käy ihan hyvin, niin kliseistä kuin se onkin. Mukavaa olisi, jos kihlaus tulisi edes vähän yllätyksenä, ettei vaan telkkarin ääressä pohdita, että pitäiskö meidän muuten mennä kihloihin, kun kaikki muutkin menee.