Miksi olen sinkku

MeNaiset haastatteli sinkkunaisia ja julkaisivat listan 27 asiaa, joita sinkkukaverisi tahtoo sinun tietävän.

Komppaan vahvasti etenkin ensimmäistä viittä kohtaa.

1. ”Älä ajattele, että kaikki vastaantulevat miehet ovat minulle potentiaalisia kumppaneita. Eivät ne ole. Eikä tarvitsekaan olla.”

2. ”Minulla ei ole mitään tarvetta tai pakkoa ’laskea rimaa’ tai ’joustaa kriteereistä’, jotta saisin jonkun, kenet tahansa, parisuhteeseen kanssani.”

3. ”Elämäni ei ole mitään vailla. Elämä voi olla todella onnellista ilman parisuhdetta.”

4. ”Loputon suhteen tuputtaminen ei kannata. Etsin itse kumppanini.”

5. ”Kaikki voisivat unohtaa seuraavat kysymykset: Miten voit olla yhä sinkku? Miksi et seurustele? Eikö sinua kukaan halua? Harva sinkku kysyy varatulta, että minkä ihmeen takia sinä seurustelet.”

Monestihan ihmiset tuntuu ajattelevan, että jos on sinkku, niin on pakko olla jotain vialla.

Sä olet liian nirso.
Sä olet liian ruma.
Sä olet luonteeltasi kamala ihminen.
Sä vaadit mahdottomia.

ja niin edelleen.

Myönnetään, on sitä joskus itsekin tultu ajateltua, että onko asia tosiaan noin. Mutta ei se ole. Jos nirsoutta tai mahdottomuutta on edellyttää mieheltä ”normaalielämää”, eli sillä olisi työ-/opiskelupaikka, jotain suunnitelmia elämälleen, harrastuksia ja sosiaalista elämää parisuhteen ulkopuolella, sekä halukkuutta perustaa perhe, niin ollaan sitten mahdottoman nirsoja. Eläinrakkauskin on plussaa. Kavereiden paritusyrityksiä onkin aiemmin käsitelty täällä.

Sinkkuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi jotenkin epätoivoinen tai ylipäätään edes sitä, että sinkulla olisi joku velvollisuus tarttua ensimmäiseen vastaantulevaan ihmiseen, jotta silläkin olisi joku. Sinkkuelämä ei myöskään tarkoita sitä, että elämässä olisi joku perustavanlaatuinen vika, että siitä puuttuisi jotain olennaista. Oma elämäni on rehellisesti sanottuna todella hyvää, myös ilman sitä miestä. Vastaavasti taas jotkut seurustelevista kavereistani ovat hyvin läheisriippuvaisia tai melkein täysin miehen avun varassa. Mies esimerkiksi käy kaupassa ja hoitaa verkkopankkiasioinnit. Tuota jälkimmäistä en ymmärrä, että miksei niitä omia raha-asioita voi hoitaa itse? Jos suhde menee poikki, eikä kolmekymppisenä osaa käydä kaupassa, maksaa laskuja, pestä pyykkiä tai ylipäätään olla yksin, jossain on jotain todella pahasti vialla.

Tulin siihen tulokseen, että mä olen sinkku siksi, että mulla ei ole mikään kiire vakiintua. Totta kai se olisi kiva vakiintua ja löytää joku ihana mies, jonka kanssa tehdä lapsia ja olla onnellinen, mutta ei mulla ole vielä epätoivo tämän asian suhteen. En myöskään tarvitse miestä vain siihen vierelle huolehtimaan, pitämään kädestä tai pyörittämään arkeani. Ei ole mitään sellaista fiilistä, että sinkkuna on ihan kamalaa, pakko saada mies, mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Katsotaan sitten lähempänä kolmeaviittä, koska to-do -listallani on edelleen ”Äidiksi viimeistään 35-vuotiaana.” (aiemmin se oli 30-v. mutta koska se juna alkaa mennä jo, tavoite on hiljaa hivutettu viisi vuotta ylemmäs.)

Totta kai mun biologinen kello huutaa kovaan ääneen, että tee heti lapsia, heti äidiksi, minäkin haluanhaluanhaluanhaluan vauvan heti, sanoin HETI! Vauvoja tänne nythetipaikalla!, mutta onneksi oon hyvä torkuttamaan kelloja 😉
Tämäkään ajatus ei ahdista niin paljoa, että olisi pakko ottaa ensimmäinen vastaantuleva mies ja tehdä sen kanssa vauvoja. Mulla on aina ollut ajatus, että haluan tehdä lapset hyvään parisuhteeseen, toivottuina ja niin, että isäkin on läsnä. En halua yrittää korjata huonoa parisuhdetta lapsilla, enkä roikkua surkeassa suhteessa vain siksi, että meillä on lapsia, tai haluaisin itse lapsia.

Koska haluan lapsia, se on mulle yksi kriteeri miesvalinnassa. Haluan, että mieskin haluaa lapsia. Naisella kuitenkin tulee jossain vaiheessa raja vastaan, joten en halua roikkua turhaan sellaisessa suhteessa, jossa lapsiaihe on luokkaa ”Noemmätiiäkatotaanehkäjoskustässäkai…”
Ei sitä heti tarvitse päättää, että ens viikolla aletaan yrittämään, mutta kuitenkin niin, että jos molemmat on sitä mieltä, että tästä suhteesta tulee jotain, niin sitten vois niitä lapsiakin yrittää.

Enkä toki oo ensimmäisillä treffeillä tenttaamassa, että haluatko sä lapsia 😀 Enkä mieti sitäkään, että menisinkö mä tuon kanssa naimisiin ja tekisinkö mä tuon kanssa lapsia. Ensimmäisillä treffeillä mietin, että haluanko mä nähdä tuon tyypin uudelleen. Sitten jos asiat tuntuu sujuvan ja kemiat kohtaavan, niin kyllä se lapsikortti sieltä jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi.