Paha, pahempi, suku
On taas se aika vuodesta, kun meidän suvun juhannusrakkauden hedelmät alkaa täyttämään pyöreitä vuosia. Sehän siis tarkoittaa, että isompia tasakymppisynttäreitä pukkaa vähän sieltä ja täältä. Viikonloppuna on seuraavat karkelot ja odotan innolla tietyn sukuhaaran tapaamista. Aiempia kohtaamisia täällä ja täällä.
Tädilläni on jotain ihme antipatioita minua kohtaan ja vissiin kai vähän äitiäkin. Äitihän sortui nimittäin sellaiseen syntiin, että pyöräytti esikoisensa maailmaan ennen papin aamenta ja kaiken huipuksi sitten nai vielä miehen, joka oli ollut jo kertaalleen naimisissa ja eronnut. Äiti on siis suvun musta lammas, tai vähintäänkin harmaa. Kuopuksena minä oon tietysti syntynyt avioliitossa rakkauden hedelmänä, mutta oma vikanihan on sitten se sinkkuus. Muilla serkuilla on ollut kumppania sukujuhlissa tai ainakin niistä on ollut puhetta. Minun kohdalla se on lähinnä ”eeeeei tässä nyt vielä ketään oo kuvioissa…”-matraa vuodesta ja karkelosta toiseen.
Osaan yleensä jo varustautua näihin sukujuttuihin sellaisella asiakaspalveluasenteella ja kärsivällisellä hymyllä. Nyökyttelen ja hymyilen. Annan yleensä tädin (ja sen lasten) jorinoiden mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Uhkun pyhää vihaa sitten tilaisuuden ulkopuolella, kun kukaan ei kuule.
Olen kuullut muun muassa seuraavaa:
Miehistä:
”Minkäs takia sää et oo vielä esitellyt kerään pojanjolppia? Äitis haluais varmasti sinultakin lapsenlapsia. Mikä ihme siinä on, että pitää olla noin helvetin nirso, vaikka varaa ei kyllä yhtään olisi!”
”Et suinkaan sää semmonen lesbo oo?!”
”Sää oot niitä miehiä vihaavia feministejä, joille ei kelpaa kukaan!”
”Et sää kyllä lesbonakaan menesty.”
Minusta:
”Älkää nyt herrajumala antako Maryjanelle sitä lasta! Tiputtaa sen vielä!”
– Kyllä mä olen ennenkin vauvaa pidellyt.
”VOI KUULE MARYJANE! Kun ne lapset tarvii semmosen VASTUULLISEN aikuisen, eikä tuollaista hulttiota!”
”Lukiosta ei valmistu muita kuin (yo-)lakkipäisiä trukkikuskeja! Luuletko olevas muka liian fiksu ammattikouluun? Tyhmä sää oot kun et mennyt!”
(pidin vauvaa sylissä ja kysyttiin, että eikö olisi ihan kiva itsellekin tuollainen)
– Juu, olisihan tämä aivan ihana, mutta täytyy varmaan löytää se mies ensin.
”Hmph! Voi laps’raukkaa joka sinusta äidin saa! Vanhemmuus on vastuuta ja sinusta sitä ei löydy!”
Tiivistettynä siis kaikki mitä ikinä olen tehnyt tai tulen tekemään, on jotenkin väärin. Näitä vastuuttomuusväitteitä en vieläkään ymmärrä. Mikäli sinkkuus on vastuutonta, niin joo kai sitten, mutta en kuitenkaan oo sellainen klassinen hulttiosinkku, joka ryyppää päivät, bailaa illat ja hyppii joka yö eri sänkyyn. Mulla on vakituinen työ, kolme ammattitutkintoa, joista viimeisimpänä korkeakoulututkinto, oma asunto ja oma elämä. En juurikaan käytä alkoholia, muista päihteistä puhumattakaan. Varsinainen hulttio siis minäkin.
