Romanttinen hönö

Tavattiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa viime vuoden kesänä. Sitten se häippäsi ja minä saatoin ehkä vähän olla sydän syrjällään koko syksyn ja olla ihan varma, etten kuitenkaan enää koskaan ikinä näe sitä. Samaan aikaan radiossa soi hyvin usein Bäkkäreiden uusin biisi, Chances, ja sehän tuntui harmillisen osuvalta, muttei huonolla tavalla. Siitä tuli mun mielessä nopeasti sellainen ”meidän biisi”. Etenkin, kun se soi radiossa joka päivä, monta kertaa päivässä. Aina kun avasin radion, tämä biisi soi.

What if I’d never run into you?
What if you’d never smiled at me?
What if I hadn’t noticed you too?
And you’d never showed up where I happened to be

What are the chances that we’d end up dancing?
Like two in a million, like once in a life
I could have found you, put my arms around you
Like two in a million, like once in a life
What are the chances?

No, koska biisi on musiikkiteollisuuden mittareilla jo vanha, en ole juurikaan kuullut sitä enää. Eilen käytiin kaverin kanssa kaupoilla ja ensimmäinen biisi, jonka kuulin astuessani sen autoon, oli tämä. Romanttinen hönö minussa pitää tätä nyt hyvänä enteenä. Odotan myös esimerkiksi näkeväni hänet tänään ja nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa on aikaa ja mahdollisuutta vaihtaa muutama sananenkin.

Se tietysti tarkoittaa myös sitä, että minun täytyisi tunnistaa heti, kuka hän on. Mielellään jo kaukaa. Viime kerralla ei mennyt ihan niin nappiin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *