Stereotyyppinen sinkkunainen

Sinkkunaiset yritetään kuulemma luokitella neljään kategoriaan. 

1. Perinteinen vanhapiika: epäviehättävä, elää selibaatissa ja on ikuisesti kärttyinen

2. Citysinkku: materialistinen narsisti & urakiituri

3. Pelästynyt reppana: traaginen menneisyys on rampauttanut kyvyn parisuhteeseen

4. Kukaties lesbo: on liian itsenäinen & ei päällisin puolin mitään vikaa, mutta ei silti seurustele miehen kanssa

Oon ihan varma, että mut on luokiteltu ainakin sukulaisten toimesta luokkaan neljä. Sitten kun valmistun, ja saan toivottavasti koulutustani vastaavaa työtä, nousen varmasti tuohon kakkoskategoriaan. Mulle on jo vähän nyt nuristu siitä, että oon kouluttautunut paljon ja nytkin elämä pyörii aika paljon opinnäytetyön ja töiden parissa, ettei mulla ole oikeastaan aikaa tai jaksamista millekään mieskuvioille.

Mä tulen sellaisesta perheestä, jossa on aina koskettu toista paljon. Mulle on ihan luonnollista halata tai käpertyä kainaloon. Itse asiassa tykkään enemmän halailusta tai lähellä olemisesta, kuin pussailusta. Kielarit ei oo oikein koskaan olleet mun juttuni. Rakastan sitä, kun joku hiplaa mun kasvoja tai piirtelee vaikka kuvioita selkään. Voisin maata raukeana vaikka päivän, jos joku hipelöisi mun naamaa. Mulle on luonnollista myös koskettaa kavereitani. Joidenkin kavereiden kanssa halataan kun tavataan. Voin koskettaa kavereita käsivarteen saadakseni niiden huomion baarissa tai vain ilmoittaakseni jotakin elekielellä, kun toinen on puhelimessa. Samaten jos selitän kaverille, miten joku asia tuntuu, saatan demonstroida asiaa vaikka sen käsivarteen. ”Ei se sattunut yhtään, tuntui suunnilleen tältä.” ja sitten kevyt nipistys. Perussettiä siis. Lisäksi mulla on kavereita, jotka tykkäävät kännissä tulla pussaamaan tai halaamaan ja selittämään sitä perinteistä ”Sä oot niin ihana ihminen ja mun paras kamu!”

Sitten on niitä kavereita, joiden mielestä kaikki koskettaminen on vähintäänkin homoa, ellei sitä tee oma poikaystävä. Jossain vaiheessa nämä kosketuskammoiset kaverini leimasivat mut lesboksi ja olivat ihan varmoja, että yritän iskeä niitä kaikkia. Mä olen esimerkiksi pienestä pitäen harrastanut urheilua ja joukkuelajeja, sekä tietenkin käynyt uimahallissa. Siinä missä kaverit juoksi kouluaikoina pyyhe päällä saunaan ja uikkarit päällä suihkuun, mulle oli ihan normaalia olla molemmissa paikoissa alasti. Mä olin tottunut siihen, että esimerkiksi uimahallissa ollaan alasti suihkussa. Harvemmin mä ajattelin, että joku tuijottaa mua ja mitähän se mahtaa ajatella mun vartalosta. Mulla on oikeastaan aina ollut sellainen ajatus, että ajattele mitä ajattelet, kunhan et ääneen tule kommentoimaan mitään negatiivista.

Kaikki nuo, sekä se fakta, että en tuolloin seurustellut, on ollut omiaan lisäämään näitä lesboepäilyjä. Jossain vaiheessa mua jopa välteltiin, koska ihmiset oli vakaasti sitä mieltä että suunnilleen raiskaan ne, koska olen lesbo. (tuo mua on aina ihmetyttänyt. Monet miehetkin tuntuu olevan sitä mieltä, että jos vaikka lätkäjoukkueesta yksi on homo, niin se vain odottaa tilaisuutta perseraiskata suihkussa kaikki heterot joukkuekaverinsa, koska homona se ei voi mitenkään hillitä himojaan. Sama pätee lesboihin.)

Koska nämä pitkälti tapahtuivat ala-asteella, mulla oli jonkin aikaa tosi vaikeeta seksuaalisuuteni kanssa. Pelkäsin ihan hirveästi olevani lesbo, koska kaikki sanoivat niin. Pelkäsin myös, että jos olisinkin lesbo, niin kukaan ei olisi enää mun kaveri. Jos katsoin lehdestä vaikka uutista Oscar-gaalasta ja ajattelin jonkun naisen kohdalla, että ”Vau, onpa toi kaunis tuossa mekossa”, säikähdin ihan hirveästi, koska oletin sen automaattisesti tarkoittavan sitä, että olen lesbo. Kuitenkin mulle oli koko ajan selvä, että tykkään pojista, enkä missään vaiheessa ajatellut seurustelevani tytön kanssa tai mitään muutakaan. Sen takia mua vähän hämmensikin, että miten kaikki nyt yhtäkkiä pitivät mua lesbona, kun en mä edes tykkää tytöistä sillä tavalla?

Myöhemmin opin, että se on ihan luonnollista vertailla itseään muihin tai pitää jotain naista kauniina, ilman että se merkitsee mitään sen kummempaa. Jostain luin, että naisilla tapahtuu jopa puolet enemmän keskinäistä vertailua, kuin miehillä. Naiset ajattelee siis paljon helpommin, että olisipa mullakin yhtä pitkät sääret kuin tuolla toisella naisella, tai tuollainen vartalo.

Mulla on edelleenkin muutama kosketuskammoinen kaveri, joilla on selkeästi jonkinlaista homofobiaa. Vaikka tiedänkin olevani ihan ”normaali” hetero, nuo lesbohuhut on saaneet mut extra-varovaiseksi näiden kavereiden kanssa. Niiden huhujen kohteeksi joutuminen ei ollut kivaa, enkä halua antaa kenellekään enää aihetta ajatella niin. Toki, jokainen saa päänsä sisällä ajatella ihan mitä tahtoo, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.

Olen edelleen sinkku ja lapseton, enkä ole sukulaisillekaan mitään miestä esitellyt. Oon melko varma, että ainakin muutama sukulaistäti on vakuuttunut mun olevan naisiin päin, mutta toisaalta, enpä minä ole ketään naistakaan niille esitellyt. Jokaisessa sukujuhlassa tentataan ensin minut ja sitten äiti, että onko sillä nyt joku mies ja miksei sillä oo, koska sillä sitten on? Olisi varmaan pitänyt palkata jo lesbohuhujen aikaan joku mies ruokapalkalla poikaystäväksi. Samaa jantteria voisi sitten käyttää noissa sukujuhlissakin.

Onkohan olemassa sellaista poikaystävien välitysfirmaa? :D