Tuhannen tilanteen sinkku

Hautajaisissa

”Kyllä se olisi hyvä, että sinäkin esittelisit miehen, ennen kuin koko suku kupsahtaa ympäriltä.”
”Alma-tätikin kuoli yksin. Varo vain.”
”Ajattelitkos antaa äidillesi lapsenlapsia ennen kuin hänestäkin aika jättää?”
”Katso miten hienosti Mikko tukee Maijaa. Jos sinullakin olisi mies, niin olisi sitten olka jota vasten nyyhkyttää.”

Häissä

”Koskas sinun häitä päästään tanssimaan?”
”On ne Mikko ja Maija vaan hieno pari. Käykö kateeksi?”
”Nyt ne heittää morsiuskimppua! Juoksehan eturiviin, että saat varmasti kopin.”
”Kyllä se tuonikäisen jo kans pitäis…”
”Mikäs se on, kun ei ole vielä miestä esitelty?”
”Vanhanpiian ikäraja oli ennen muinoin 21. Siitä on sunkin kohdalla jo jokunen vuosi…”
”Ootkos käynyt jo tutustumassa sulhasen kavereihin? Bestman oli ihan hyvännäköinen, eikö?”

Ristiäisissä

”Voi että, Maija ja Mikko sai esikoisensa vain vuosi häiden jälkeen. Siinä sitä suvunjatkamisen mallia!”
”Eikös olisi ihan kiva, jos olisi tuollainen oma pikku käärö?”
”Tiesithän, että nainen on hedelmällisimmillään siinä parikymppisenä?”
”Sinun iässäsi minulla oli jo kolme lasta ja neljäs tulossa!”
”Miehet ne voi tulla isäksi vielä vanhoilla päivillään, mutta naisilla tulee aikaraja vastaan. 35 on se kriittinen ikävuosi.”
”Niitä vauvoja on kyllä hankala tehdä ilman miestä.”
”Lyylikin niin onnellinen lapsenlapsesta. Etkö sinä yhtään ajattele äitiäsi, kyllähän sekin mummuksi haluaisi!”

Edellämainitut kommentit ovat ihan aitoja. Nimet on muutettu, mutta muutoin sukuni naiset ovat harvinaisenkin herkkäsanaisia puuttumaan mustan lampaansa elämään. Nainen parhaassa lisääntymisiässä ja yhä sinkku, se on aivan ennenkuulumatonta tässä suvussa, hyihyi. Tässä joitakin vuosia tätä samanlaista jargonia kuunnellessa oon ruvennut miettimään, että uskaltaako tähän sukuun edes ketään miestä tuoda näytille. Sehän raadellaan elävältä, ellei jälkeläisiä rupea kuulumaan melkein heti papin aamenen jälkeen.

Se papin aamenhan pitää kuulua ennen jälkeläisiä.