Voiko seksuaaliselle ahdistelulle asettaa rajoja?

Viime päivinä on uutisoitu oikeuteen joutuvasta julkkiksesta, jota syytetään kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta. Julkkis itse tavallaan myöntää, että jotain on ehkäkaimahdollisesti saattanut tapahtua, mutta toisaalta myös kieltää mitään tapahtuneen. Julkkiksen mukaan ”kukaan muu kuin syyttäjä ei ole katsonut, että asia tulisi viedä tuomioistuimeen käsiteltäväksi.”
Seksuaalinen ahdistelu on kuitenkin asianomistajarikos, mikä tarkoittaa siis sitä, että virallinen syyttäjä ei voi nostaa syytettä ilman asianomistajan suostumusta. Näin siis periaatteessa, muutamia lakiteknisiä poikkeuksia kuitenkin on, jolloin syyttäjä voi viedä asian oikeuteen ilman asianomistajan suostumustakin. 

Itse seurailen tätä keissiä mielenkiinnolla, koska tässä tullaan todennäköisesti määrittelemään edes jonkinlaista rajaa seksuaalisen ahdistelun ja törpön käytöksen välille. Mutta voiko sille määrittää lain puitteissa rajat, vai onko seksuaalinen ahdistelu enemmän yksilön henkilökohtainen kokemus? Esimerkiksi ylinopeutta on helppo tulkita. Jos rajoitusmerkissä on 80km/h ja kuljettaja ajaa 120km/h, tapaus on selvä. Mutta missä tilanteessa esimerkiksi rintojen näyttäminen on seksuaalista ahdistelua, eikä ”hauska vitsi” ? Onko toisen vartalon arvostelu seksuaalisessa mielessä ahdistelua vai ”hauskaa läppää” ? Voidaanko siihen määritellä jotain aikarajaa? Ensimmäinen perseelle taputtelu on junttia käytöstä, toinen kerta ahdistelua? Hyvä ohjenuora on, että ellet tunne toista ihmistä niin hyvin, että tiedät alapäävitsien tai perseelle taputtelun olevan ok, älä tee niin.

Seksuaalinen ahdistelu kirjattiin rikoslakiin omana nimikkeenään vasta 2014, eikä ainakaan julkisuudessa ole käsitelty kovin montaa aiheeseen liittyvää tapausta. Viimeisin tunnettu tapaus taitaa olla kahden kansanedustajan pikkujoulujen jälkimainingit, joissa toinen suuteli toista väkisin. Seksuaalisen ahdistelun lisäksi tässä tuomittiin myös pahoinpitelystä, sillä uhrille oli aiheutunut tekotilanteessa kipua. Korvausten osuudesta 1000 euroa oli pahoinpitelystä ja 400 euroa ahdistelusta. Tällöin uhri sai järkyttävän määrän paskaa niskaansa siitä, että oli vienyt asian eteenpäin, kun ”se oli vain pikku pusu, olisit pussannut takaisin.”

Nämä herättävät aina melko rajua keskustelua puolesta ja vastaan. Toiset ovat valmiita ristiinnaulitsemaan syytetyn heti ensimmäisten syytösten tultua julki, vaikka olisi kohtuullista odottaa oikeuden päätöstä. Samat ihmiset usein syyllistävät myös neutraalimpia keskustelijoita ahdistelun hyväksymisestä ja uhrin syyllistämisestä. Sitten on heitä, jotka ihan oikeasti syyllistävät uhria. Uhri haluaa kuitenkin vain rahaa tai julkisuutta, tuhota hyvän tyypin maineen, ihan oma vika, mitäs pukeutui / käyttäytyi noin. Todella paljon perseilyä tai seksuaalista ahdistelua sivuutetaan sillä, että ”pojat on poikia” ja vedotaan siihen, että onhan se nyt kiva, kun joku kehuu sun vartaloa tai nainen näyttää pyytämättä tissit.

Monet naiset, minä mukaan lukien, ovat kokeneet seksuaalista ahdistelua tai epämiellyttävää käytöstä.
Monet naiset, minä mukaan lukien, antavat asian usein mennä ohi ja ajattelevat, että olipa törppöä käytöstä, en kyllä tule tänne enää uudelleen, jos tää on aina tällaista.
Monet naiset, minä mukaan lukien, tietävät miten paskalta se tuntuu, kun sua ei uskota. Kun syyllistetään, että olit pukeutunut väärin, olit baarissa, olit humalassa, tykkäät kumminkin.
(seksuaalinen ahdistelu koskee myös miehiä ja muunsukupuolisia, mutta kirjoitan tätä omasta näkökulmastani)

Totta kai se on realistista, ettei jokaikistä väärää kommenttia tai perseelle taputtelua voi viedä oikeuteen asti. Etenkin somemaailmassa tapahtuu paljon kunnianloukkaukseksikin määriteltäviä kommentteja, esimerkiksi huorittelu, mutta poliisin on mahdotonta valvoa ja rankaista jokaista huorittelijaa. Sama pätee seksuaaliseen ahdisteluun. Jokaisesta perseelle taputtelusta on hyödytöntä ilmoittaa poliisille, mutta siitä voi ilmoittaa tekijälle itselleen ja selittää, miksi tuo ei ole todellakaan okei. Siitä voi kertoa työyhteisössä esimerkiksi esimiehelle tai jollekin ylemmälle, tarvittaessa luottamusmiehelle tai ammattiliittoon. Suurin osa seksuaalisesta ahdistelusta kitkettäisiin sillä, että ihmiset ihan oikeasti ajattelisi ensin ja toimisi vasta sitten. Sillä, että ihmiset oppisi kunnioittamaan toisten rajoja.

Toivoisin kuitenkin, että kävi tässä miten kävi, ihmiset jättäisi somelynkkaukset suorittamatta ja antaisi oikeuslaitoksen tehdä työnsä. Suomesta löytyy muutama ikävä julkinen lynkkauskampanja, mitkä on päättyneet syytetyn kannalta huonosti, kuten vaikka Matti Inkinen ja Teri Niitti.

 

(hoi! Kuten aiemmin totesin, aihe saattaa herättää melko voimakkaita reaktioita. Jos kommentoit, ole kiltti ja tee se asiallisesti kiitos, vaikka olisitkin eri mieltä minun tai jonkun muun kommentoijan kanssa.)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *