Epävakaan ihmisen muuttuva identiteetti
Identiteettihäiriö
Monen epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän on vaikea luottaa omien kokemustensa pätevyyteen. Siksi hän etsii ympäristöstä vihjeitä, kuinka tulisi tuntea, ajatella tai toimia. Yksi syy vaihtelevaan minuuden kokemukseen eli identiteettihäiriöön on tällainen ohjautuminen enemmän muiden odotuksista kuin omista sisäisistä tarpeista ja päämääristä käsin. Oman tunteiden ja ajatusten luottamisen vaikeuden lisäksi muiden mukaan toimimiseen ohjaa pelko, ettei itselähtöisesti toimiessaan tulisi hyväksytyksi tai että tulisi hylätyksi. Henkilö kokee usein itsensä joko ajoittain tai pitkäkestoisesti pahana ja monien minäkuva on häpeän sävyttämä. Tällainen minäkuva arvottomana ja häpeällisenä voi niin ikään lisätä toimimista muiden tarpeista lähtöisenä kokiessa itsensä vähemmän merkitykselliseksi kuin muut. Ja koska toimii muiden tarpeiden mukaan oman itsensä sijasta on vaikeaa luoda vakaata käsitystä omasta identiteetistä ja toiminta vaikuttaa tällöin epäjohdonmukaiselta käyttäytymisen suuren vaihtelun vuoksi. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän minäkokemus (eli kuka ja millainen hän ja hänen ”roolinsa” on) voi vaihdella paljon hetkestä, tilanteesta ja seurasta toiseen. Yhdessä tilanteessa henkilö voi kokea itsensä hyvänä ja toimivana, mutta toisessa täysin ehdottoman kelvottomana ja vihattuna.
Identiteettihäiriö koostuu neljästä osa-alueesta
- Sosiaalisesti korostuneiden roolien merkitys
-tarkoittaa identiteetin määrittämisessä sitä, että henkilö määrittää identiteettinsä pääasiallisesti jonkin omasta iästä tai etnisyydestä poikkeavan ryhmän jäsenyyden mukaan (esim. alkoholistin lapsi). Vaihtoehtoisesti koko identiteetti voi määräytyä jonkin poliittisen tai uskonnollisen suuntauksen mukaan. - Jatkuvuuden tunteen tuskallinen puutteellisuus
-tarkoittaa mm. ajoittaisia epätodellisuuden tunteita sekä kokemusta valeminästä. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa muille esiintyy eräänlainen valeminä, joka ei vastaa henkilön kokemusta omasta todellisesta minuudesta. Tuskallinen jatkuvuuden tunteen puute voi ilmetä myös mm. vaikeutena muistaa omia tekemisiään jatkumona päivästä toiseen, tyhjyyden tunteena tai kokemuksena, että lakkaisi olemasta tai menettäisi identiteettinsä läheisen ihmissuhteen loppuessa. - Epäjohdonmukaisuus
-ilmenee mm. kameleonttimaisena kokemuksena identiteetin vaihtumisesta seurasta riippuen. Henkilö voi olla niin erilainen eri ihmisten seurassa, ettei hän tiedä millainen todellisuudessa on. Henkilökohtaisten uskomusten ja käyttäytymisen suuret ristiriitaisuudet voivat myös heijastaa epäjohdonmukaisuutta. Esim. henkilön seksuaaliset arvot voivat olla asiallisia, hillittyjä tai vanhoillisia ja hän voi samanaikaisesti kuitenkin käyttäytyä seksuaalisesti kontrolloimattomasti. - Sitoutumisen puute
-voi ilmetä yksilön tavoitteiden, päämäärien, arvojen tai elämänkatsomuksen vaihteluina.
Muuttuvan identiteetin haitta
Henkilön, jonka kokemus omasta minuudesta ja elämästä on epäjatkuva, on vaikea suhteuttaa yksittäisiä tilanteita ja hetkellisiä tapahtumia pysyvään ja jatkuvaan kokemukseen itsestä ja elämästä. Henkilö ei pysty tiettynä hetkenä tavoittamaan muistikuvia, jotka voisivat säädellä ajankohtaisen tilanteen vaikutusta. Jatkuvuuden tunteen tuskallista puuttumista kuvataan seuraavalla esimerkillä:
”Toisen eli ns. ”normaalin” ihmisen vihaisuutta tietyssä yksittäisessä vuorovaikutustilanteessa eivät ohjaile muistikuvat muista vihaisuuden tunteen laukaisseista tilanteista, oli tilanne menneisyydessä tapahtunut sitten kyseisen vuorovaikutustilanteen ihmisen kanssa tai ylipäätään jonkun muun aiheuttamana.
Kun taasen henkilölle, jonka kokemus itsestä ja elämästä on epäjatkuva ”sinä olet vihainen minulle”-tilanne on ehdoton ja ääretön todellisuus. Hän ei pysty samanaikaisesti pitämään mielessään muita tilanteita tai muita ihmissuhteita, joissa hänelle ei olisi oltu vihainen.”
Epävakaan persoonallisuuden oireet vaikuttavat toinen toiseensa. Tunteiden ja mielentilojen jatkuva vaihtelevuus vaikeuttaa pysyvän käsityksen saamista siitä, millainen oma itse on. Henkilö voi esimerkiksi lyhyen ajan sisällä tuntea voimakasta ahdistusta, tulla sitten vihaiseksi itselleen kokiessaan, ettei saisi tuntea niin ja päätyä sitten sulkemaan tunteet pois. Tunteiden estämisen arvellaan myötävaikuttavan identiteettihäiriöön. – On vaikeaa tietää millainen on, jos ei tunne mitään. Tämä voi tuskallisimmillaan saada ihmisen epäilemään omaa olemassaoloaan. Jotkut kokevatkin elämän jatkuvana ”kuilun reunalla olona”.
Lähde: Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito, Koivisto, Stenberg, Nikkilä, Karlsson
