Tietotori nro.2

Jatkan tässä kirjoituksessa samaisesta Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito, Koivisto, Stenberg, Nikkilä ja Karlsson -kirjasta lainattuja määritelmiä, mutta nyt kohdistuen enemmän suoraan epävakauden piirteisiin. Tässä kirjoituksessa on lueteltu yleisimpiä oirekuvauksia, mutta jokainen epävakaa on omanlaisensa koktailin saanut. Jos olisi ryhmäterapiaistunto menossa, olisi hyvin harvassa kaikki nämä oireet sisältäviä tai ylipäätään täysin samat oireet omaavia paikalla. Toisilla voi jokin oire olla vahvempana ja toisella lievempänä.

Epävakaus verrattuna normaaliväestöön

Epävakaudesta kärsivillä yleinen negatiivinen tunnetila on korostunut. Impulsiivisuus on myös korostunutta, mutta impulsiivisuushäiriö on sitten jo astetta isompi juttu ja täten eri asia kuin epävakaus. Toisin sanoen epävakailla on enemmän elämyshakuisuutta ja niinsanottua ”vaihtelu virkistää” menoa eli uudesta viehättymistä ja tuttuuteen kyllästymistä. Voimakas epäluuloisuus ja epätoivoinen pelko siivittävät arjen menoa ja jälleen taas astetta isommilla oireilla oleva epäluuloinen persoonallisuushäiriö on luku omansa. En aio perehtyä blogissani näihin muihin häiriöihin tässä mittakaavassa kuin epävakauteen. Turhaumien sietokyky on alhaisempaa ja herkkyys valtasuhteiden epätasapainolle on suurempaa. Välitön itsekokemuksen ylittäminen on vähäisempää. Toissijaiset tunteet, eli sekundaariset tunteet voivat muotoutua ensisijaisia eli primaarisia tunteita vaikeammiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos epävakaa henkilö kohtaa esimerkiksi häpeän tunteen, sanotaanko vaikka tönäistessään toista niin, että hänen jäätelö tippuu ja epävakaata alkaa hävettämään. Hän ei kuitenkaan tunnista tätä ensisijaista häpeän tunnetta tai hän sivuuttaa sen automaattisesti huomaamattaan itsesuojelun merkeissä pahalta tuntuvana tunteena. Koska haluamme mielihyvää, mutta emme toivo järkevän minämme kritiikkiä, tarvitsemme automaattisia keinoja paikkaamaan hätiköidyn toimintamme seurauksena muutoin kumpuavaa ahdistusta. Mielen puolustusjärjestelmä takaa sen, että epäonnistumisille ja huonoille päätöksille löytyy syy huonosta päivästä ja toisten käyttäytymisestä aina yhteiskunnan kelvottomuuteen asti. Epävakaa ottaakin siis tiedostamattaan käyttöön toissijaisen tunteen esimerkiksi vihaisuuden. Epävakailla on todettavissa jonkilaista yliherkkyyttä asioihin ja joillain tapaa tavanomaista haavoittuvampi tempperementtityyppi tavallisiin ihmisiin ja muista persoonallisuushäiriöistä kärsiviin verrattuna.

Tunteiden armoilla

Sisäsyntyisten perusvalmiuksien lisäksi jokaiselle vakiintuu tyypilliset reagointitaipumukset sekä taidot ja keinot selviytyä stressaavissa tilanteissa. Nämä riippuvat kokemuksista ja opetuksista, joita ympäristö antaa. Tästä kirjoitinkin jo persoonallisuuden määrittelyssä edellisessä postauksessa. Kehittymätön mielenhallinta on usein merkki psyykkisen kokonaisjärjestelmän kehittymättömästä tai harjaantumattomasta toiminnasta. Epävakaudesta kärsivän henkilön jäätyä toistuvasti kehityksensä aikana voimakkaiden tunteiden armoille ja koettua avuttomuutta niiden säätelyssä, hän alkaa usein pelätä tunteitaan ja pyrkii estämään niitä viriämästä. Eli juurikin tuota yllämainittua häpeän tunteen torjumista.

Kypsymätön psyyke on jatkuvasti epätasainen ja pirstaleinen, jolloin sen valmiudet kohdata vaikeuksia ovat tavallista rajallisemmat. Sillä henkilön estäessä omia kokemuksiaan, sulkiessa ajatuksiaan ja tunteitaan pois tai omatoimisesti ohittaessa ne niiden tullessa tietoisuuteen, hänen ei ole helppo tietää enää, mitä hän ajattelee tai tuntee. Ymmärrettävästi silloin ei ole myöskään helppo säädellä omia olotiloja. Kun itsesäätely ei toimi, tunnekokemuksiin pohjautuva alkukantainen järjestelmä ottaa ylivallan tai kontrolli jää puutteelliseksi. Itsepuolustuksessa ei suuremmin ajatella seuraamuksia, kun suojellaan vain itseä henkiseltä vahingoittumiselta. Karhukin hyökkää, kun se vain kokee jonkun uhaksi.

Epävakaa kokee uhkaa hirveän pienistäkin merkeistä, joita se näkee ympäristössä. Ilmeet, eleet ja äänensävyt voivat merkitä epävakaalle epäarvoa ilmeilijän silmissä, nolatuksi tulemista sanojen ympäröimänä, rankaisua virheestä hylätyksi tulemisella. Tämä on aivan kamalan raskasta ylianalysoitia jokaisesta hengenvedosta. Väistämättä siinä ollaan kuin norsu posliinikaupassa ja vastapuoli kävelee kananmunan kuorilla, jottei aiheuttaisi epävakaassa negatiivista reaktiota.

Epävakaan persoonallisuus on näissä tapauksissa pitkälti rakentunut pitämään loitolla hyvin varhaisia uhkaavia kokemussisältöjä. Nämä kokemussisällöt eivät ole tietoisia tai kielellistettävissä, sillä ne kuuluvat ei-tietoisen tai toimintoja ohjaavan muistin piiriin. Siksi epävakaudesta kärsivä ei edes itse hahmota ongelmaansa/vaikeuttaan ja hänen hoitonsa on yksiä maailman vaikeimpiin kuuluvia. Tässä ongelmansa hahmottamisvaikeudessa epävakaa usein alkaakin sanoittamaan vaikeutensa johtuvan siitä toisesta ihmisestä tunnistamatta omaa osuuttaan (edellä mainittu jäätelöepisodi). Epävakaa persoonallisuushäiriö on vuorovaikutuksen häiriö.

Epävakaat todella kamppailevat ihmissuhteissa. He pitävät ihmissuhteita maailman tärkeimpänä asiana ja ovat suuresti peloissaan, että ihmiset jättävät hänet. Todellisuus on, että ihmiset ovat jättäneet hänet jo varhaisessa vaiheessa, josta ei voi omata muistikuvia ja pitkin elämää kokemukset ovat vain vahvistaneet tunnekokemuksia. Heidän pelot eivät täten ole perusteettomia.

Miltä epävakaus näyttää ulospäin?

Nyt lainaan ensimmäisessä postauksessa esiintuomaani kirjaa Loving someone with borderline personality disorder, Shari Y. Manning.

Epävakaa vaikuttuu kaikesta: tunteista, teoista ja ihmissuhteista. Epävakaus ilmenee lähinnä vain läheisissä, intensiivisissä ihmissuhteissa. Nämä ihmissuhteet ovat yhtä intensiivisiä, kuin täyden huollon tarvitseva pieni lapsi, jonka elämää varjosti alituinen mitätöivä ympäristö. Siksi epävakaa alkaa oirehtimaan, kun suhde saavuttaa tuon tason tunnemuistoissa. Ihmissuhteet ovat epästabiileja vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn.

Epävakaita luokitellaan itsemurhiin taipuvaisista ”vain” itsetuhoisiin ja psykoottisiin käyttäytymisiin välttääkseen hylätyksi jääminen. (Näitä on kuitenkin vaikea luokitella, koska niitä on niin laaja valikoima, sillä häiriö voi tulla esille niin erilaisin tavoin.) On hyvin tyypillistä, että epävakaa voi olla dramaattinen, impulsiivinen ja tunteikas. Mutta hän voi omata epävakaan persoonallisuushäiriön vaikka usein näyttäisikin olevan tunteeton tai turta. Tämä on epävakaan hoidossa paljon puhuttua tyhjyyden kokemista, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää. Epävakaudelle on ominaista musta–valkoinen ajattelu – On vaikea nähdä samassa ihmisessä tai asiassa samanaikaisesti sekä hyviä, että huonoja puolia. Impulsiivisuutta kuvataan ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esim. tuhlaaminen, seksi, kemiallisten aineiden käyttö, holtiton liikennekäyttäytyminen, ahmiminen).

Epävakaan tunteilu on kuin pyörremyrsky. Tunteet nousevat sekunneissa esiin tyhjästä, keräävät voimaa ja aiheuttavat tuhoa. Tunnetasot epävakailla vaihtuvat nopeasti ja niissä on vaikea pysyä perässä. Niin nopeasti ja yhtäkkiä itse asiassa, että yleensä ei voi lainkaan aavistaa mikä laukaisi tunnepitoisen muutoksen. Laukaiseva tekijä voi olla niin hienovarainen, että  nauramisesta napsahtaa kuin napin painalluksesta häpeään, vihaisuuteen ja lopulta surullisuuteen. Koska epävakailla ei usein ole tunnesäätelytaitoa, ei heillä näyttäisi olevan myöskään liiemmin käytöksen säätelytaitoa. Ihminen joka kärsii tunteiden säätelyvaikeudesta, on jatkuvasti korkeataajuisten tunteiden armoilla. Siinä missä sinä tunnet ihastuksen aallon, epävakaudesta kärsivä tuntee vastustamatonta paloa. Jotain mikä saa sinut vähän nolostumaan, voi saada epävakaan ihmisen säntäämään itsetuhoiseen käyttäytymiseen pyyhkiäkseen pois ylitsepääsemättömän häpeän tunteen. Tunteiden säätelyvaikeus on epävakaudesta kärsivän ensisijainen ongelma. Itse asiassa säätelyvaikeuksia on viisi erilaista, jotka joko syntyvät näiden nopeiden ja äärimmäisten tunteiden tuloksina tai ovat tarkoituksina helpottaa tai välttää niitä tunteita. Niistä myös myöhemmin lisää.

Epävakaat ovat syytettyjä täydellisestä raivoamisesta (mitä he joskus tekevätkin), ennustamattomuudesta (mitä he yleensä ovatkin) ja epävakaudesta (mitä he totisesti ovat). On tärkeää tietää, että äärimmäiset tunteet ja niitä seuraava käytös ei ole yleensä harkittua käytöstä hävittääkseen ihmissuhteita, aiheuttaakseen ongelmia tai pilatakseen kenenkään elämää.