Hei päiväkirja,

Minut valittiin DKT:hen – JEEEE! Olen siitä onnellinen, sillä tämä on uusi alku minulle. Uskon pystyväni, uskon voivani, uskon saavani apua, uskon oppivani. Uskon myös suuttuvani, uskon murenevani, uskon rikkoutuvani, uskon kadottavani itseni. Mutta kaikki tuo on sen arvoista, että opin elämään tunteita säädellen. Uusi alku, uusi minä.

Mua jännittää. Ja pelottaa. Mutta silti olen ihan malttamattoman innoissani. En tykkää tästä kaksijakoisesta fiiliksestä, kun en tiedä kumman puoleen kallistua, kumpaan tukeutua. Tukeudun moniin asioihin. Tukeuduin tunnemyrskyssänikin vihaan, jotta mulla olisi edes jokin ”vakaa” pohja. Kun mua alkaa oikein pahasti tietyllä lailla stressaamaan mä tukeudun siivoamiseen.

Tästä tulee sekava kirjoitus.. kaiketi. Mielessä on asioita, joita haluaisin purkaa kirjoittamalla, mutta samaan aikaan pää lyö tosi tyhjää ja tuijotan vilkkuvaa kursoria. Yritän tälläkin kirjoittamisella vain saada sitä hanaa auki, josta se teksti valuisi ulos. Paukut kirjoittamiseen meni edellisen tekstin tarkistukseen ja muokkaamiseen, kun tajusin sen jääneen luonnos-vaiheeseen liki kolmeksi viikoksi.

Tahtoisin kertoa DKT:n jännityksestä, siitä miten luulo ei ole taaskaan tiedon väärti ja miten kaikki oikein meni. Mistä aloitan? Miten saan kiinni sanojen letkasta, joka viuhtoo ympäriinsä kuin piirretyissä villiintynyt vesiletku? Ehkä aloitan vain alusta.. muistamatta olenko tästä jo kirjoittanut. Noh..jos ei muuten niin – kertaus on opintojen äiti.

Luulo

Ennen koronasulkuja olin saanut tietää aloittavani TEP-ryhmässä DKT:ta varten. TEP-ryhmä olisi tietopaketti koskien epävakaata persoonallisuushäiriötä ja DKT:ta ja sen piti kestää 7 kertaa 60min., eli 7 viikkoa ja tästä ryhmästä sitten siirryttäisiin DKT:n pariin. Sitten tuli koronasulut juuri sillä viikolla päivä ennen TEP:n alkua. Kaikki siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Kevät kului ja kesäkuussa toimintoja aloitettiin uudelleen. Uusi startti TEP:lle heinäkuussa,mutta supistettuna 3 kertaan eli kolmeen viikkoon ja vain 45min. kerrallaan. TEP-ryhmiäkin oli kolme. Ennen koko DKT-hoito-ohjelmaa oli kaksi ryhmää, joissa useampi potilas. Nyt koronan vuoksi samaan tilaan ei voida laittaa vierekkäoisiin penkkeihin osallistujia, joten ryhmäkoot pienen dramaattisesti. Resurssit riitti vain kolmeen TEP-ryhmäistuntopäivään ja ryhmiä kuitenkin oli kolme noin 10 ihmisen ryhmää. Itse kuuluin päivän viimeiseen eli iltapäivän ryhmään.

En ollut ryhmässä ainoa, joka luuli, että tästä sitten varmuudella alkaa DKT:kin. Että olemme vain ensin kuuntelemassa infoa. Leuka toisensa vieressä reilun metrin välein loksahteli auki, kun saimme kuulla, että vain 10 henkilöä pääsee hoito-ohjelmaan. ….mutta meitä hakijoita, eli teppiläisiä oli liki 30! Pahoitteluiden kera meille tehtiin selontekoa yllättävästä resurssipulasta, kun terapeutteja oli lähtenyt syystä ja toisesta kyseisestä yksiköstä muualle. Parin ihmisen voimin DKT-ryhmiä ei voinutkaan järjestää kahta ja ryhmiin laittaa niin paljoa väkeä, että kaikki olisi päässeet. Sisäiset paniikit kasvoi ja meillä oli vajaa kaksi viikkoa aikaa miettiä ylöskirjattavia perusteluita ”miten minä hyötyisin DKT:sta, miksi minut tulisi valita, mihin minä tarvitsen apua?”

En ollut työhaastattelussa, en ollut työhakemusta kirjoittamassa, mutta tunne oli kutakuinkin sama. Ihmiselle, joka aina liikuntatunneilla valittiin viimeisenä, ihmisenä joka ei tunne kelpaavansa tähän maailmaan on melko kova pala kertoa miksi minut tulisi valita. Jälleen oli sanat päässäni vellovina, mutta niiden jäsentäminen puhdas miinus nolla. Aloitin mielessäni ranskalaisin viivoin ja sain loppujen lopuksi tällaista aikaan:
________________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

Pelkäsin jätettyäni ”hakemukseni”, että se olisi liian pitkä ja yksityiskohtainen, sillä meille oli painotettu, että yksikin asia on parempi perustelu kuin tyhjä paperi. Mun on jokseenkin hankalaa tiivistää asiaani – sitä vaan on niin paljon ja niin adjektiivien täyttämänä.

Valinta

Loppujen lopuksi sain kuulla tulleeni valituksi ja luin Omakannasta, että perusteluni oli hyvin kirjoitettu. Miksi lyttään aina peloissani juttujani? Hylätyksi tulemisen kokemuksista tietenkin. Se on se minäkuva, se mun maailmankuva ja se toimintatapa, kun ”en mä kelpaa”.  En kuitenkaan kelpaa. En tälläkään kertaa kelpaa. Olin kuitenkin saanut kuulla yksilöterapiassani, että että tämä DKT on kirjattu hoito-ohjelmaani silloin, kun olen saanut lähetteen pers.härö-polille. Sen turvin siis ratsasti auringon laskuun. Tukeuduin siihen.. kuitenkaan täysin siihen luottaen.

Päivänä, jolloin kuulin tulleeni valituksi yritti terapeuttini kertoa sen mulle sillain epäsuorasti. Tuli olo, että mun reaktioita testataan. Kun terapeutti alkoi kertomaan valinnan tulleen päätökseen, pysyi hän vain taas tällä resurssipulalinjalla, kuin pahoittelevasti perustellen syitä miksi en päässyt mukaan. En tuntenut vielä mitään. En antanut itseni tuntea mitään, etten ylireagoi suuntaan tai toiseen. Sitten terapeutti lipsautti jotain sen suuntaista, joka kertoi mielelleni heti, että minut on valittu. Harmikseni en nyt muista miten se lipsautus meni, mutta tyylii ”Tähänhän kuuluu verikoepokettikin ja lähetteet laitetaan vasta ensi viikolla teille, jotka..” ja lause vaihtui kuin kanava toiseen. Hmmm.. 😉 …teille, jotka…. ha haa ja a-haa! Terapeutti jatkoi vielä lauseen tai pari yleispätevää infoa resurssipulasta ja haastatteluista, jotka tulisi tehdä vielä ennen varsinaista DKT:n alkua. SITTEN hän sanoi suoraan ”Sinut on päätetty valita mukaan.” ja minä esitin ”yllättynyttä”.

Seuraavalla terapiakäynnillä sain kuulla, että ainakaan minun kohdallani ei tarvitse erikseen enää haastatteluita tehdä. Taidan olla vuolaasti asioistani terapeutille puhuva potilas 😀 …ja kaiken lisäksi terapeuttini on poikkeuksellisesti jälleen kerran RESURSSIPULASTA johtuen myös yksi ryhmäterapeuteistamme. Mielenkiinnolla jään odottamaan keitä nämä yhdeksän muuta ryhmäläistä ovat ja sattuiko valinta osumaan minun käymääni TEP-ryhmään. Sääntönähän meillä on, että emme saa olla vapaa-ajalla toistemme kanssa tekemisissä tai yhteyksissä, eli yhteystietojen vaihtokielto.