Turvaton kiintymyssuhdemalli
Turvaton kiintymysmalli
Haluan tuoda muutaman sanan esiin tästäkin asiasta, jota jo edellisessä postauksessa sivusin, sillä tämä on loppujen lopuksi yksi aika iso ja tärkeä perusta kaikille ongelmille. Turvattoman kiintymysmallin saanut on elänyt vähemmän ennustettavassa ja epäherkemmässä vuorovaikutussuhteessa esim. huoltajansa kanssa. Myös muu tärkeä ja paljon elämässä mukana ollut muu kuin vanhempi käy vaikuttajaksi kiintymyssuhdemallin rakentumiseen niin turvallisessa kuin turvattomassa mallissa. Huonosti ennustettavassa ja epäherkässä vuorovaikutussuhteessa ihminen kokee, ettei oma tarve tule kohdatuksi ja oma temperamentti hyväksytyksi. Hän on voinut kokea huolenpidon tunkeutuvana tai jopa pelottavana, eikä ole saanut lohtua. Turvattomuuteen ja pelkoon liittyy mielen työmallit, jotka vaikeuttavat tunteiden säätelyä ja itsen rauhoittamisen oppimista sekä altistaa vetäytyneisyyteen, takertuvuuteen ja hajaantuvaan reagointiin vaikeissa tilanteissa, kun kiintymyksen kohteen menettämisen pelot aktivoituvat joko hankalissa vuorovaikutustilanteissa tai kun suurempi läheisyys toiseen tulee mahdolliseksi. Turvattomaan kiintymysmallliin lukeutuu välttelevä kiintymyssuhde, takertuva tai ristiriitainen kiintymyssuhde sekä jäsentymätön tai huonosti suuntautunut kiintymyssuhde. Kaikilla näillä on omat toisiinsa nähden erilaiset toimintamallit joita mieli noudattaa. Eri vanhempaan voi aikoinaan olla syntynyt erilainen kiintymysmalli. Monilla epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä on vakiintuneena perusmallina välttelevä kiintymysmalli.
Välttelevässä kiintymyssuhdemallissa ei ole saatu riittävästi huolenpitoa ja apua tai on toistuvasti koettu tulevan torjutuksi. Koska tunteita ei ole opittu peilaamaan niitä opettavasta aikuisesta on lapsen pitänyt itse oppia elämään turvautumatta muiden tukeen estämällä negatiivisten tunteiden ja tarpeiden ilmaisua ja pitää täten etäisyyttä huolenpitäjään. Lapsi on myös sulkeutunut ja kokee itsensä arvottomaksi, mutta pyrkii kuitenkin olemaan järkevä, pärjäävä ja miellyttävä. Vielä aikuisenakin on vaikeuksia pyytää ja vastaan ottaa apua, koska edelleen ennakoi, ettei hänen tarpeensa tule kuulluksi ja todesta otetuksi, ja siten kokee turvallisemmaksi pakonomaisesti luottaa vain itseensä ja yksin selviytymiseen. Tämä etäännyttäminen omista aidoista tunnemaailmoista ja tunneilmaisun kontrolloiminen aiheuttaa vaikeutta sanoittaa kärsimystä, avuttomuuden kokemuksia ja omia tarpeitaan. Ja koska vaikeuden aiheuttamasta pakonomaisesta itsenäisestä pärjäämisestä muut eivät huomaa läpi avuntarvetta nämä väärinymmärrykset vain vahvistavat entisestään välttelevän kokemuksia ja siten varautuneisuus ja vihamielisyys lisääntyy.
Takertuva ja ristiriitainen kiintymyssuhde syntyy epävarmuudesta huolenpitäjien saatavuudesta ja halukkuudesta auttaa. Todellista hylkäämisuhkaa voitu huolenpitäjien toimesta pitää kontrollointikeinona ja tällöin lapsen tunteiden peilaaminen on virheellistä johtuen vanhemmista kumpuavasta epäjohdonmukaisuudesta. Lapsi ilmaisee tunteitaan voimakkaasti, kokee herkästi eroahdistusta ja takertuu huolenpitäjiin, joka puolestaan voi lisätä huolenpitäjien torjuvuutta aiheuttaen tällöin toisiaan ruokkivan oravanpyörän. Lapsi reagoi vahvasti ennakoituun hylkäämiseen ja ahdistus häiritsee maailmaa tutkivaa ja omatoimista käyttäytymistä. Tällaisessa tunnetilassa on vaikeus säädellä sisäistä tunnemaailman kokemusta. Lapsesta kasvaa erityisen herkkä tunneärsykkeille, kokee ylivoimaisia tunteita ja on altis juuttumaan murehtimiseen. Koska tunteita ei kykene säätelemään ne kasvavat ja valtaavat mielen. Henkilön on tällöin vaikea rauhoitella itseään. Myöhemmässäkin iässä henkilö voi ilmaista avuntarvettaan korostuneen intensiivisesti, mutta samanaikaisesti kuitenkin on vaikeus ottaa vastaan tarjottua apua. Odotukset ja toiveet saattavat olla vaativia ja ihannoivia ja todennäköisyys pettymykseen on suuri ja henkilö päätyy aina etsimään uutta avunantajaa tai suhdetta. Yritän hahmottaa tätä pettymystä kuvalla alapuolella:
MUTTA
Jäsentymätön tai huonosti suuntautunut kiintymyssuhde on seurausta lapsen kokemasta pahoinpitelystä, muusta kaltoin kohtelusta, olosuhteiden kaoottisuudesta tai huolenpitäjien päihdeongelmasta, masennuksesta, keskeneräisestä surutyöstä tai muusta käsittelemättömästä traumasta. Lapsi on hämmentynyt – pelokas huolenpitäjän olemuksesta. Kokemus aiheuttaa traumaattisia muistoja huolenpitäjästä, sillä vanhemman pelko on lapselle pelottavaa ja merkitsee vaaraa. Huolenpitäjän samanaikainen turvan ja pelon lähde aiheuttaa ristiriitaisuutta ja tällöin lapsi pyrkii estämään aktivoimasta kiintymyssysteemiä pelottavien muistojen ja ennakointien vuoksi. Lapsi ei turvaudukaan huolenpitäjään vaan piiloutuu. Jopa lyhyenkin eron jälkeen lapsi voi lähestyä huolenpitäjäänsä pää pois käännettynä tai jähmettyä paikoilleen tai muuttua äkillisesti vihamieliseksi tai pelokkaaksi. Lapsi pelkää tällä käyttäytymisellään itse pelottavansa huolenpitäjäänsä.
Kuinka nämä vaikuttavat aikuisuudessa?
Psykologiassa puhutaan paljon lapselle luodusta sitoutumismallista eli kiintymyssuhdemallista ja sen automaattisesta vaikutuksesta luoda oma malli esim. parisuhteelle aikuisena. Koska toistuvat kokemukset lapsuuden ja nuoruuden aikana kasaantuivat kiintymyssuhdemallit säilyivät ja vahvistuivat entisestään. Kiintymyssuhdemallit ilmenevät aikuisenakin tunnekokemuksissa ja käyttäytymisessä sekä vastavuoroisissa tunteissa, joita henkilö herättää muissa ihmisissä. Turvattomasti kiintyneen käyttäytymismallit aktivoituvat toistuvasti myös uusissa ihmissuhteissa. Näitä käyttäytymismallin aktivoimia tunnetiloja ovat:
- viha, suru ja syyllisyys
- intohimoinen tai vihainen tarvitsevuus (holtitonta seksikäyttäytymistä voidaan käyttää yrityksenä hakea läheisyyttä ja suojaa)
- kiintymyksen kohteen menettämisen pelko
- aggressio ja epätoivo
Aikuisikäinen on voinut jo jäsentää kiintymysmallinsa jo jonkin tunnetun mallin mukaisesti, mutta psyykkisen kuormituksen hetkinä mallit voivat vaihdella. Erityisesti turvattomuuden, avuttomuuden sekä yksinäisyyden tunteita tuntiessa kiintymysmallit aktivoituvat yhä läheisissä ihmissuhteissa. Merkityksellisen suhteen alkaessa ja syventyessä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän vointi saattaa tilapäisesti heikentyä, koska läheiset suhteet ja avun pyytäminen eivät ole helppoja aktivoituneen pelon tunteen vuoksi.
Oma kokemukseni: Läheisyys siis aiheuttaa menettämisen ja torjutuksi tulemisen pelkoa. Ja edelleen koska toiminta onkin pelon ohjaamaa vetäytyneisyyttä, jonka vain esim. kumppani saattaa huomata, aiheuttaa se ymmärtämättömässä kumppanissa torjutuksi tulemisen olotilan ja suhde saattaa kariutua. Tällöin epävakaudesta kärsivä saa edelleen vahvistuksen hylkäämisen kokemuksesta. Näin ollen kaava ei muutu, mutta pelot ja negatiiviset olot toimintamalleineen vain vahvistuvat.
Voi jos olisin saanutkin turvallisesti kiintyneen mallin..
Minulle tämä seuraava kuulostaa siltä, kun kuvataan ihanaa ihmemaata, jossa sateenkaaren alla kirmaa valkoisia hevosia ja perhoset leikittelevät niityn yllä – sitä haavemaata, joka on vain mielikuvituksen tuotetta. Sillä:
Turvallisen kiintymysmallin saaneen ihmisen sisäinen kokemusmaailma on myönteisiä odotuksia luova, toisiin tukeutuva ja rakastettu. Hänelle on muodostunut hyvä itsetunto. Hänen vanhempansa olivat saatavilla, tasapainoisia ja ennustettavia reaktioissaan ja hänen tarpeisiinsa ja avunpyyntöihin vastattiin niin fyysisesti kuin henkiselläkin tunnetasolla. Lapsi oppi selviytymään aikuisen avulla vaikean ja pelottavan tilanteen yli ja loi luotettavan kuvan maailmaan ja ihmisen tarkoitusperiin. Tällaisen mallin saaneet lapset ovat aikuisenakin sosiaalisia ja kumppaninsa arvostamia.