Vaikeat tunteet hallitsevat

Top 4 -tunteet

Epävakautta hallitsee alati vaihteleva tunteilu. Vuoristoradalla ei juurikaan näy jarrumiestä ja pyörremyrsky vie koko potin ilman, että epävakaudesta kärsivä itse edes huomaa tätä. Kuvaan menoa omakeksimänä BPD-slidena (Borderline Personality Disorder). Kun tunteen heräämisen huomaa se onkin jo kiihtynyt potenssiin sata sormia napsauttamalla.

Näin kirja Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito (Koivisto, Stenberg, Nikkilä, Karlsson) määrittelee vaikeita hallitsevia tunteitamme, jotka vievät meitä epävakaita tuohon ylläkuvattuun kamalaan liukumäkeen:

Häpeä
Häpeä itse asiassa on vihollinen numero yksi ihmisillä, joilla on Epävakaa persoonallisuushäiriö. Se vain vahvistaa sisältä päin ulkoa tulleiden tunteiden kokemisen mitätöintiä. Häpeän ymmärretään kehittyvän toissijaisena tunteena eli reaktiona johonkin ensisijaiseen tunteeseen. Henkilö on voinut oppia häpeämään monia tunnereaktioitaan. Hän voi tuntea esim. oikeutettua surun tunnetta, mutta voikin alkaa moittia itseään siitä, että kokee niin kuin kokee. Tuomitsevien ja itsemitätöivien ajatusten ymmärretään tuovan häpeää toissijaisena tunteena.

Häpeää ei ole helppo tunnistaa sen kätkeytymistaipumuksen vuoksi. Lisäksi muut toissijaiset tunteet, kuten vihaisuus, voivat peittää häpeän alleen. Häpeä voi olla tietoisesti koettua, mutta se voi sävyttää epävakaudesta kärsivän minäkuvaa myös automaattisesti ja tiedostamattomasti ja silloin lisää tunteellisuuden haavoittuvuutta ja tunteiden säätelyn vaikeutta. Impulsiivisen ja itsetuhoisen käyttäytymisen taustalla on erityisen usein tuskallista häpeän tunnetta. Häpeä on keskeinen tunne epävakaudesta kärsivillä naisilla. Heidän alttius kokea häpeää oli suurempi kuin sosiaalisesti ahdistuneiden tai kontrolliryhmän. Häpeällä on yhteys huonoon elämänlaatuun ja itsearvostukseen sekä vihaisuuteen ja vihamielisyyteen.

Vihaisuus
Tämä tunne voi olla äärimmäisen tuhkahdutettua eli ylikontrolloitua, josta seuraa muuta ikävää itsetuhoisuuden merkeissä tai sitten alikontrolloitua, jolloin vihaisuus on ikäänkuin jatkuvasti päällä. Vihaisuuden ilmiasuun ja sen ilmaisun säätelyn vaikeuteen vaikuttaa merkittävästi elämänkokemukset. Vihaisuus ilmeenee usein toissijaisena tunteena.

Epävakaudesta kärsivä pyrkii pikemminkin ylikontrolloimaan kaikkia negatiivisina pidettyjä tunteita, joten oman vihaisuudenkin tunnistaminen voi olla hyvin ehkäistynyttä. Jotkut epävakaudesta kärsivät toimivat passiivisesti, alistuvasti tai itsetuhoisesti silloin, kun vähintään jämäkkyys olisi luonnollinen reaktio. Jotkut tuntevat itsevihaa tilanteissa, joissa vihaisuus olisi luonnollista. Myös aiemmin koetut vaikeudet säädellä vihaisuuden ilmaisua voivat johtaa kiukun tunteiden ylikontrollointiin. Aiemmat vihanpurkaukset voivat johtaa pelkoon kontrollin menetyksestä tarkoituksenmukaisenkin vihaisuuden ilmaisun yhteydessä. Hylätyksi tulemisen pelko voi niin ikään aiheuttaa vihaisuuden ylikontrollointia:
henkilö voi myös pelätä kiintymyksen kohteen vihaisuutta tai menetystä ja hylätyksi tulemista, jos ilmaisisi jämäkkyyttä tai vihaisuutta.

Joskus haavoittuvampi ensisijainen tunne voi jäädä tunnistamatta, ja henkilö voi juuttua epätarkoituksenmukaiseen toissijaiseen tunteeseen – vihaisuuteen. Vihaisuus voi saada alkunsa todellisesta tai tunnetasolla koetusta huolenpidon puutteesta, menetyksestä tai välinpitämättömyydestä tai laiminlyönnistä, toisin sanoen tarpeiden vaille jäämisestä. Monen epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän on myös vaikea ilmaista mielipidettään tai pyytää asioita. Vähitellen painetta alkaa kerääntyä, ja se voi purkautua vihaisuutena jonkin näennäisesti pienen laukaisevan tekijän seurauksena. Toiset taas ovat super-herkkiä huonolle kohtelulle ja vaille jäämiselle, eivätkä siedä sitä enää lainkaan, vaan reagoivat suhteettomalla vihaisuudella tällaisissa tilanteissa.

Tyhjyyden tunne
Varhaisen huolenpidon puutteellisuus johtaa yksilön vaikeuteen muodostaa sisäistettyä mielikuvaa itsestä hoivattuna, minkä seurauksesta henkilö ei opi tyynnyttämään itse itseään ja on altis kokemaan tyhjyyttä. Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvät pitkäkestoiset tyhjyyden tunteet kytkeytyvät usein ikävystymisen, yksinäisyyden ja arvottomuuden tunteisiin. Tyhjyyden tunteen ajatellaan osaksi johtuvan myös tunteiden kokemisen estämisestä pyrkimyksenä suojautua psyykkiseltä kivulta. Oletetaan, että henkilöt, jotka ovat toistuvasti kokeneet keinottomuutta tunteiden säätelyssä, pyrkivät suojautumaan sulkemalla tunteiden kokemisen pois. Henkilö on voinut oppia pelkäämään paitsi tunteiden kokemista, myös ajatusten ja mielipiteiden ilmaisua. Tunteiden herääminen ja oman mielipiteen sanominen voivat silloin johtaa ”virran katkaisuun”. Ajatusten ja tunteiden puuttuminen tuntuu tyhjyytenä.

Vaikka tunteiden poissulkeminen on aikoinaan menneisyydessä palvellut sopeutumista, myöhemmin siitä tulee oma ongelmansa. Tyhjyyden tunne johtaa eräänlaiseen mykkyyteen, jossa elämä ei tunnu miltään. Henkilö elää turtana, kuin unessa kykenemättä nauttimaan tai pystymättä hyödyntämään eri tilanteiden tarjoamia mahdollisuuksia. Vaikeimmillaan tunteiden poissulkeminen voi johtaa epäilyyn siitä, onko ylipäätään olemassa. Ajoin tyhjyys voikin tuntua sietämättömältä , ja henkilö voi yrittää korjata olotilaa esim. ahmimalla, käyttämällä päihteitä tai takertumalla ihmissuhteisiin, joita ei todellisuudessa haluaisi, tai toimimalla itsetuhoisesti. Jotkut kuvaavat konkreettisen kivun kokemisen korjaavan tyhjyyden tunnetta tai palauttavan kokemuksen olemassaolosta.

Hylätyksi tulemisen pelko
Pelko kehittyy varhaisten kiintymyssuhteiden turvattomuuden seurauksena ja useimmat epävakaudesta kärsivät tunnistavat selvästi ja kokevat syvästi hylätyksi tulemisen pelon. Se johtaa epätoivoiseen ja impulsiiviseen toimintaan estääkseen hylkäämisen, vaikka pelko ei olisi kovin hyvin tiedostettuakaan. Hylätyksi tulemisen pelko on syytä erottaa sitä lievemmästä eroahdistuksesta. Pelko liittyy moniin muihin oireisiin, erityisesti itsetuhokäyttäytymiseen, tunteiden ja mielialojen vaihteluihin, vihaisuuteen, impulsiiviseen käyttäytymiseen ja lyhytkestoisiin ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöihin.