Ymmärrys lisää toimeentulemista epävakaan kanssa

Ymmärryksen tärkeys

”Miksi kukaan käyttäytyisi tuolla tavoin?”
”Kuinka hän saattaa tehdä noin minulle – ja itselleen – kerta toisensa jälkeen?”
”En tiedä miten pitkään enää jaksan. Mutta olen lähtenyt jo aiemminkin ja palannut aina takaisin. Mikä minua vaivaa?”

Kun olet läheisissä tekemisissä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen kanssa, saatat tuntea olevasi vailla suuntaa, koska kaikki mitä teet näyttää saavan aikaan reaktion. Menet ääripäästä toiseen yrittäessäsi varmistaa, ettei mikään suututa läheistäsi, kun yrität päästä tästä tilanteesta hinnalla millä hyvänsä.  Olet kuin ristiaallokkoon joutuneena – epävarma siitä milloin sinua järkyttävä käytös loppuu tai  milloin sinut pudotetaan joukosta lopussa. Samaan aikaan suhde voi kuitenkin olla niin voimakkaan intensiivinen, ettet löydä itseäsi sieltä ollenkaan. Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka epävakaan henkilön kanssa koetulle ihmissuhteelle helppo kumppanuus ei ole ominaista. Sen sijaan siinä on ennemminkin paljon ylivoimaista käytöstä, joka vaatii huomiota, syytöksiä, jotka huutavat välttämätöntä puolustautumista, pyyntöjä, jotka tuovat esiin yksinäisen soturin viimeisissä sankariutensa rippeissään. Epävakaat näyttävät olevan ympäröity kaaoksilla missä ikinä menevätkin ja ajautuvan kriisistä kriisiin, monesti napaten läheisensä mukaan tuuliajolleen. Epävakauden omaava ihminen voi olla myös niin ystävällinen ja anteliashenkinen, että helposti alat kyseenalaistamaan onko oma vihaisuutesi toisen aggressiivisessa ja pelottavassa käytöksessä oikeutettua.

Ymmärrys mistä nämä äärimmäiset tunteet ja niitä seuraavat käytökset johtuvat on parempaa vastalääkettä, kuin vain pelkkä itsesuojelu. Tietouden puute, joka yleensä esiintyy parempana vaihtoehtona tarkoittanee, että ihmissuhteen lopettaminen näyttää ainoalta ratkaisulta. Äärimmäisiä tunteita voisi kuvata 0-100 asteikolla siten, että normaalit tunnetasot ihmisillä on siinä 20:n luokkaa, kun epävakaalla perustaso tunteille on tällä asteikolla aina levollisessakin tilassa luokassa 80. Tilanne, jossa muiden tunnetaso nousee 20:sta 30:een tällä samalla 0-100 asteikolla epävakaalla se nousee jo 80:sta 90:ään. Hän on silloin melkein jo totaalisessa ääripäässä tunnetasollaan. Tätä kuvataan hyvin paljon sanoilla ”kolmannen asteen palovamma”. Pienimmätkin (tunteiden) tuulahdukset tuntuvat kivuliaina.

Kaikki tämä tunteiden mullistus on todella epämukavaa monille ihmisille, jotka eivät koe tunteita yhtä voimakkaasti. Voi tuntua siltä, että menetät kontrollin elämästäsi, jos aina olet varuillasi seuraavaa purkausta ajatellen. Voi olla vaikeaa olla tuomitsematta epävakaata läheistäsi ”kaikilta” selkeästi löytyvän itsehillinnän puutteesta. Mutta jos yksinkertaisesti tunnistaisit tunteellisen herkkyyden luonteenpiirteenä ennemmin kuin luonnevikana, et ehkä olisi aina niin läheisesi tunteiden armoilla – etkä tuntisi niin paljoa kaunaa siitä, että hän ei hillitse tunteitaan, kun kaikilta muilta odotetaan sellaista toimintaa.
Shari Y. Manningilta lainattua.

Tunneherkkyys

(Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito, Koivisto, Stenberg, Nikkilä, Karlsson) – Tunneherkkyyttä kuvataan tällä ”kolmannen asteen palovammana”: ikään kuin tunteellisuutta suojaava iho puuttuisi. Tätä haavoittuvuutta kuvataan sitten taasen kolmella tekijällä ja nämä tekijät havainnollistavat juuri ihmisyyteen vaikuttavaa epävakauden ilmiasua.

1. Herkkyys tunneärsykkeille
– henkilö reagoi nopeasti pieniinkin tunnepitoisiin ärsykkeisiin, jotka eivät häiritse useimpia ihmisiä esim. herkkä lapsi reagoi pieneen tavalliseen turhautumiseen tai moittimiseen. ”Hmph.. Kyllä sinun olisi tuo pitänyt osata laittaa oikealle paikalleen. = ”katastrofi” epävakaan mielessä

2. Tunnereaktion voimakkuus
– tarkoittaa tunnereaktioiden äärimmäisyyttä

vähemmän haavoittuvan yksilön kokemus        Vs.          tunteellisesti haavoittuvan yksilön kokemus

.                                                  hämmennystä                 ->                   syvää nöyryytystä                                                .
.                                                  harmistuneisuutta        ->                   raivoa                                                                         .
.                                                  pelästyminen                   ->                   syvää kauhua, paniikkia                                  .
.                                                  voimakas ilo                     ->                   euforia                                                                       .

3. Hidas palautuminen perustasolle
– normaalisti tunteet ovat lyhytkestoisia, sekunneista minuutteihin kestäviä, mutta..
– epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä ne voivat kestää useammankin päivän..
– tällaisen henkilön tunteet laukaisevat ajatuksia ja uskomuksia tai erilaisia mielentiloja (kuva alla)
– esim. pelästyminen voi aktivoida traumamuistoja ja täten uskomuksia ja ajatuksia itsestä pahana ja kelpaamattomana
– mielentila taasen vaikuttaa muistitoimintoihin ja muihin kognitiivisiin prosesseihin eli siihen, mitä henkilö panee ympäristöstään merkille ja miten tulkitsee havaintojaan
– muistitoiminnot aiheuttaa valikoivaa, tunne- tai mielentilan mukaista muistista hakemista eli esim. surullisena on taipumus muistaa aiempia surullisia tapahtumia ja ikään kuin häiriön myötä juuttua niihin
– epävakaan häiriö ilmenee vaikeutena säädellä elimistön virittyneisyyttä sekä vaikeutena suunnata tarkkaavaisuutta tilanteen kaikkiin puoliin ja muualle kuin ajankohtaisiin tunneärsykkeisiin
– tämä virittyneisyys häiritsee tiedonkäsittelyä ja toiminnanohjausta eli henkilön on vaikea ryhtyä mielialasta riippumattomaan tavoitteelliseen toimintaan, josta voisi olla apua

Jottei tekstistä tulisi liian pitkä kerron tunteista lisää seuraavassa tekstissä.