Maailman paras mummi 90 v.
”Mun mummi on maailman paras mummi”
Kerttu eli Kepa täyttää tällä viikolla 90 vuotta, koska en pääse paikalle oikeana päivänä niin kävin mummolassa viikkoa ennen toivottamassa hyvää syntymäpäivää.
Ensimmäisen nukkeni nimi oli myös Kepa ja olen myös nimennyt pyöräni Kepaksi. En osaa selittää miksi. Muistan lapsuudesta maalla asuessani kuinka lämmin, nauravainen ja rento mummi minulla oli. Kepa-mummi oli vaan paras ihminen ketä tiesin ja valehtelematta tiedän edelleen. Kepa ja Jorkki eli Jorma eli Tuffa eli Isoisä ovat pitäneet yhtä 16-vuotiaista asti ja nukkuvat samassa sängyssä edelleen, se on uskomatonta sekä ihailtavaa. Heillä on jotain sellaista rakkautta ja kunnioitusta toisiaan kohtaan mistä nykyään voi vain haaveilla.
Kun mummilla todettiin altzheimer useampi vuosi sitten oli läheisillä vaikeaa, kun lämpimästä kaikkia huolehtivasta mummista tulikin äkkipikainen ja unohteleva. Minua ei kiukuttelu ja uudestaan asioitten höpöttäminen paljoa vaivaa, mummi rakasti minua kun olin ärsyttävä kiljuva kakara sekä kiukutteleva kiroileva teini ja minä rakastan häntä vaikka sairaus vaikuttaisi häneen mitenpäin tahansa. En valita siitä sillä minusta minulla ei ole oikeutta siihen ja ei ole ollut kyllä tarvettakaan :)
Syntymäpäivälahjaksi annoin mummille ruusun sekä kortin jonka valitsin tekstin perusteella
”On ihmisiä jotka tekevät maailmasta paremman vain olemalla olemassa. Sinä olet sellainen ihminen”
Mummi alkoi itkemään jo siinä vaiheessa vaikken ollut edes päässyt kortin kääntöpuolelle jossa luki
”Hyvää syntymäpäivää maailman parhaimmalle ja ihanimmalle mummille! Toivoo Annika”
Äiti aina sanoo, että pitää osata hyvästellä kunnolla, kun ei enää välttämättä nähdä. Se on totta mutta mummin kanssa en halua jättää ikinä hyvästejä, mummi kulkee aina mukana sydämessä missä ikinä olenkin ja jos silloin sain nieleskeltyä kyyneleeni kun luin korttia niin tätä kirjoittaessani se ei enää onnistu.