Kun tässä herran vuonna 2023 olen taas kahlaillut rekryilmoituksia läpi, niin en vaan voi ymmärtää, miksi jotkut tietyt samat vanhat punaiset liput päätetään pitää ilmoituksissa mukana vuodesta toiseen. Ehkä nämä kyseiset firmat haluavat haalia itselleen typeryksiä, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan ja joita voi sitten virallisina työntekijöinä viilata linssiin oikein olan takaa.

Ensimmäinen iso turn off ilmoituksessa on se, kun ei kerrota kyseisen position palkkahaitaria. Rekrytoijille ihan vaan tiedoksi, että 99,9 %:lle työnhakijoista se PALKKA on suurin syy sille, miksi niitä töitä ylipäänsä tehdään. Totta helvetissä palkalla on iso, ellei jopa isoin merkitys, kun päätetään vaihtaa työpaikkaa.

Toki se on työnantajalle aina kätevämpää onnistua kalastelemaan uusi työntekijä, joka tietoisesti tai tiedostamattaan alihinnoittelee oman osaamisensa ja työpanoksensa. Mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä siinä, että käytän aikaa ja energiaa mielenkiintoisen paikan hakemiseen. Sitten joku firmassa käyttää aikaa ja energiaa lukeakseen hakemukseni läpi, järjestää jopa haastattelun ja jonka päätteeksi huomataan, että homma tyssää siihen, kun palkkatoiveet eivät oikein kohtaa.

En myöskään tajua ilmauksia “kilpailukykyinen palkka” tai “pohjapalkka” ilman mitään tarkennuksia. Mitä nämä muka tarkoittavat konkreettisesti? Kertokaa joku. Ja kaikki provisiot tahi bonusmallit sen paskan pohjapalkan päälle ovat sitten suoraan kusetusta. Oman kokemukseni mukaan niistä luvatuista euroista ei ole tarkoituskaan laittaa jakoon kuin nimellinen murto-osa.

En tiedä, pitäisikö rekryilmoituksista olla kuitenkin kiitollinen raivorehellisyydestä, jos niissä kerrotaan esimerkiksi, kuinka hakijan pitää sitten kestää saakelinmoista kiirettä ja kaaosta sekä kyetä multipaskaamaan sen kaiken keskellä (= meillä ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, sinun tulee sietää jatkuvaa stressiä, sinua ei haittaa, että sinulla ei ole työn hallinnan tunnetta jne.). Mutta ainakin tämän kaiken pääsee kokemaan alan näköalapaikalla. Mikä edes on “näköalapaikka”??

Toinen teema, joka saa niskakarvani välittömästi pystyyn on se, jos hakijalta vaaditaan yrittäjämäistä asennetta ja kehutaan, kuinka timanttisten tekijöiden kanssa hitsautuu väkisinkin yhteen suureksi perheeksi. Ensinnäkin, kyseessä ei ole minun yritykseni, joten minulta ei voida vaatia samaa omistautumista ja oman elämäni uhraamista kuin siltä itse firman omistajalta. Toisekseen, minulla on jo oma, todellakin työelämästä erillään oleva lähipiiri ja perhe, joten on sanomattakin selvää, että työpaikalla minua kiinnostaa hoitaa vain ne duunit työkavereiden kanssa. Ei mitään muuta. Yleensä myös työpaikan “ison suuren perheen” kesken ei ole hyväksyttävää nostaa esiin edes rakentavaa kritiikkiä tai ilmaista omia ikäviä fiiliksiä millään tavalla. Mistä lie johtuu.

Rekryilmoituksesta jää myös omituinen fiilis, jos olen jaksanut lukea sen loppuun asti, mutta en kuitenkaan vieläkään ymmärrä, mitä tulisin konkreettisesti siinä työssä sitten tekemään. Onko tämä positio sille firmallekaan täysin selvä? Ja jos se rooli on sovittavissa oman osaamisen ja kiinnostuksen mukaan, tarkoittaako se pahimmillaan sitä, että sinulle voidaan dumpata kaikkea juoksevaa paskaa loputtomiin, johon et mielestäsi kyllä alun perin edes hakenut. 

On se vaan hyvä, että ilmoituksessa on yleensä mukana jonkun rekrytyypin yhteystiedot, jotta näistä epäselvistä seikoista voi kysyä tarkemmin! Sitä kutsua haastatteluun saattaa vaan olla sitten turha odotella.