Korona-arkea

Korona-arkea on jatkunut jo viisi viikkoa. Olemme olleet lasten kanssa paljon, lasten äidin työn vuoksi. Pinna on ollut kireällä liiankin usein, mutta on tähän alkanut tottuakin; rahaa on mennyt ruokaan loppupeleissä yllättävän vähän eikä ruoanlaittokaan ainakaan tänä viikkona ole tuntunut tervan juonnilta. Lapset lähtevät äidilleen viikoksi huomenna ja hyvä niin.

Keskimmäisen pojan, joulukuussa 11-vuotta täyttävän, koulu sujuu. Lapsi tekee opettajan kanssa tehtävät koneella pienryhmässä. Vanhin kapinoi ihan kaikkea vastaan mitä nyt voi vaan kapinoida. Kesällä 12-vuotta täyttävää taitaa vaivata mielenkiinnon puutteen lisäksi myös esiteineys tai jopa teineys (ah, onpa ihanaa).

Neljä vuotias on neljä vuotias, sellainen neljä vuotias, joka täyttää joulukuussa viisi vuotta. Jos tämä korona olisi sattunut kaksi vuotta sitten niin olisimme olleet kyllä ihan pulassa. Nyt lapsi on jo niin iso, että leikkii itsekseen ja kun aikuinen haluaa oikeasti olla rauhassa niin hän vain avaa Yle areenasta Ryhmä Haun. Sitä onkin availtu nyt korona-aikana luvattoman paljon. TV:llä on vaivatonta kasvattaa – jos kestää tulevaisuuden seuraamukset.

Olen tyyni ja seesteinen ja se lieneekin ihan hyvä tunnetila kirjoittaa ensimmäinen postaus. Myrskyjä on tulossa ja silloin lentää ärräpäät ja tekstikin on varmasti sitten sen mukaista.

Mutta nyt ei ole kuppi nurin ja se on hyvä.