Romanttinen mies
Täällä on tullut lueskeltua muidenkin ihanaisten kokemuksia nettitreffeistä ja Sen Oikean puuttumisesta ja löytämisen vaikeudesta.
Tuli tässä sitten mieleeni yksi hauskimmista tapauksista viime kesältä..
Olen aina vähän tuskastellut sitä kuinka suomalaiset miehet eivät ole sieltä romanttisimmasta päästä ja olisi taas pitänyt muistaa et kaikkea ei kannata toivoa kun ne toiveet saattaa joskus toteutua!
Tapasin siis erään miehen kesällä ja vaikka keskustelu olikin vähän kankeaa aluksi niin päätin lähteä vielä toisille treffeille, koska mies oli ihan suloisen oloinen.
Toisilla treffeillä taisimme päätyä miehen ystävien kanssa baariin ja myöhemmin kuulin että hänen kaverinsa olivat pitäneet minusta kovasti ja ”hyväksyneet” minut. Miehenkin kanssa juttu tuntui luistavan jo vähän helpommin alkukankeuden jälkeen.
Joka päivä sain paljon tekstareita ja jopa yhden runonkin siellä joukossa ja ajattelin että onhan tää ihan sulosta. Vietimme myös paljon aikaa yhdessä, harvoin kuitenkaan kahdenkesken. Vähän olin hämilläni kun minua esiteltiin hänen ystävilleen lauseella ”kattokaa nyt kuin kuuma kissa mulla on!” ja enemmän jo vihaksi pisti se että kyseinen herra repi kaupungin istutuksia antaakseen mulle kukkia (kamoon, niitä kukkia voi ostaa kaupasta ja jos ei oo rahaa niin sit niitä nyhdetään jostain niityltä!!)..
Kaiken ”romanttisuuden” huipentuma oli kuitenkin eräänä päivänä.. Olin ollut paikallisilla festareilla koko päivän ja kyseinen mies kavereineen oli oleskellut festarialueen ulkopuolella. Illan päätteeksi lähdin festareilta ja liityin tämän seurueen matkaan. Silloin sain puhelun…
”Moikka, et oo tainnu tänään käydä feispuukissa?” ”En oo kerinny” ”Joo no mä vaan aattelin kun täällä on susta tällanen kuva mihin on laitettu sydänkehykset ja kaikkee ihkuu siirappista tekstiä ja tää on aika mauton” Tässä vaiheessa tarinaa kirjaimellisesti potkaisin tätä kyseistä miestä sääreen ja tivasin siltä että mitä hän on mennyt tekemään ja samalla yritin tiedustella ystävältäni puhelimessa lisää tietoa.
Onneks tää dude poisti kuvan kiltisti, mutta oli siinä aika monelle ystävälle selittelemistä että kuka tää hemmo oikein on.. Aika pian tapahtumien jälkeen sitten totesin että toinen osapuoli taitaa oikeasti olla vähän liian rakastunut muhun ja itsellä ei kuitenkaan mitään suurempia tunteita ollut vielä herännyt, joten ajattelin että parempi pistää tämä poikki ennenkun hän on mulle jotain sormusta kantamassa.
Säälitti vähän tää tyyppi, kun hän meinas ruveta itkemään sen jälkeen kun ilmoitin ettei mulla mitään tunteita ole, ja vaikka empaattinen ihminen olenkin niin meni vähän yli hilseen tää sen tunteenpurkaus, oltiinhan me tunnettu vasta alle kaksi viikkoa…
Ja tähän kahteen viikkoon mahtui muutakin mautonta ja yliromanttista (jos kaiken kirjoitan tänne niin tästä tulee todella pitkä tarina), mutta minä opin läksyni, että vähemmänkin romantiikkaa on ihan jees!