Minusta on kasvanut aikuinen

Talvisin en enää välitä siitä olenko tyylikäs vai en, pukeudun mielummin lämpöisesti. Toppavaatteet ja pipo kuuluu ehdottomasti talven varustuksiin (pelkkä ajatuskin 15 asteen pakkasesta minihameessa ja takki auki saa mut palelemaan kesähelteelläkin).

Aamuisin on ihana herätä mielummin kello 8 kun kello 14, myös uni tulee helposti jo ennen puoltayötä (nukkuminen on myöskin paljon ihanampaa omassa sängyssä eikä sohvalla muutamaan muun ihmisen kanssa kasassa tai pahimmillaan pelkällä lattialla).

Voisin laskea siivoamisen harrastuksiini (mua ei oo koskaan aikasemmin ottanut päähän likaiset ikkunat tai keittiöön kerääntyvät tiskit, useimmiten myös tartun mielummin rättiin ja pölynimuriin kun lähden vaikkapa kavereiden kanssa ulos <- huolestuttavaa?).

                              Voin istua auton kyydissä aamuyöllä ja katsella usvan nousevan pelloille

Neljän päivän kreisibailaaminen ei enää onnistu, ihan vaan jo sen takia, ettei ole niin paljoa vapaa-aikaa (ja krapula kestäisi todennäköisesti kolme päivää).

Ruoaksi on paljo mukavampaa syödä jotain tuoretta ja itsetehtyä kun roiskeläppiä ja hesemättöä (tulee siellä Hesessäkin käytyä, mutta se on vaan se himo, jälkeenpäin morkkis).

Pyysin tänään anteeksi (vaikken ollut edes tehnyt mitään anteeksipyydettävää).

Ja kaikkein parasta, en enää nolostu siitä, että tahdon yhä leikkiä legoilla, pomppia trampoliinilla, leikkiä piilosta, juosta kilpaa, laulaa kovaa ja tanssia ympäriinsä (koska elämä vaan on <3).