Kohtaaminen

Kaikkihan jo tietää kaikki huuto.netit, tori-fi:t, facebookin pikku kirppikset ja muut ihanuudet mitä nyt netistä vaan voi löytää.

Mä olen jonkin verran näitä palveluita käyttänyt, sillä on aina kivaa ostaa jotain halvalla, plus antaa sille tavaralle uusi elämä ja kun oon sen verran hippi, et vähän pitää tätä meijän palloakin ajatella.

Yleensä ostotilanne tapahtuu jotakuinkin niin, että saavut osoitteeseen, ovenraosta sinulle ujutetaan tuote, annat rahat ja lähdet kotiin. Lauseet, joita vaihdetaan kuuluu jotakuinkin ”Moi mä tulin hakee sitä ja sitä” ja ”kiitos”. Pam. Ovi kiinni ja kotiin.

Eilen lähdimme illasta uuden koiravauvani (Ohops.. En olekaan tainnut vielä kertoa mun lemmikeistä mitään..) kanssa erään naishenkilön luo, jolla oli paljonkin kaikenlaista koiratavaraa myynnissä. Tiesin jo etukäteen, että reissusta tulee vähän pidempi, koska hänellä ei ollut kaikista tavaroista kuvia ja en ollut vielä päättänyt edes, että mitä otan.

Hän kutsui meidät sisälle ja ensimmäiset kymmenen minuuttia hän taisi vaan lässyttää tuolle mun hassulle pikkukoiralle. Sitten kävimme tavaroiden kimppuun ja niitä todella oli! Hän samaan aikaan kertoili kuudesta koirastaan, mitä hänellä oli ollut ja viimeisin tapaus kuulosti erittäin surulliselta, sillä tämä pentu oli ollut pentutehtailun tuote ja jouduttu lopettamaan parivuotiaana, kun hän oli jo koko siihenastisen elämänsä kärsinyt erilaisista vaivoista.

Juttelun lomassa hän myös tarjoili reippaalle vauvalle vähän herkkuja palkinnoksi siitä kun soviteltiin valjaita ja pantoja. Välillä tuo pikkutyttö myös kiersi ympäri hänen asuntoaan ja yritti saada kaapin ovista heijastuvaa peilikuvaansa mukaan leikkiin.

Juttua meillä riitti, välillä vähän muustakin kun koirista ja vasta kun pikkuneiti oli kovasti tehnyt selväksi, että hän tahtoi jo kotiin huomasin, että olin ollut tämän vieraan henkilön luona jo parisen tuntia. Aika oli kulunut kuin siivillä, vaikka meillä taisi olla ikäeroakin suurinpiirtein 30 vuotta.

En edes tiedä mitä sanoisin seuraavaksi. Mulle jäi vaan ihan älyttömän hyvä olo eilisestä ja vähän sellainenkin olo, että tekisi mieli pitää tuohon kyseiseen ihmiseen yhteyttä myös myöhemmin, mutta en vain tiedä miten. Tuntuisi vähän hullulta vaan soittaa ja kysyä kuulumisia…