Seitsemän kukkaa ja muita juhannustaikoja
Juhannusaattona kiertelin maalla koirani kanssa lenkillä ja tienpientareelta tarttui matkaani kukkia rutiinin mukaan. En laskenut lajien määrää, enkä piilottanut niitä tyynyni alle, mutta yöllä uniini saapui tuo mystinen mies. Ruskeine lyhyine hiuksineen, komealla kropalla varustettuna. Muutama tatuointikin kehysti vartaloa ja voi sitä flirtin määrää!
Pitkästä aikaa oli oikeasti sellainen olo, etten olisi tahtonut aamulla herätä, kun tuo mies mut niin siinä unessa hurmasi ja osasi sanoa juuri ne täydelliset sanat ja ulkomuotonsa puolesta täytti kaikki kriteerini (no ei hällä ollut pitkää tukkaa, mutta se lyhytkin meni kyllä hyvin, oli se kuitenkin seksikkäästi sekainen)
Harmi että joskus on pakko herätä.
Ja vielä enemmän se harmitti kun koko juhannus meni pienessä parisuhdekriisissä sen oman miehen kanssa.