Kohtaaminen

Kaikkihan jo tietää kaikki huuto.netit, tori-fi:t, facebookin pikku kirppikset ja muut ihanuudet mitä nyt netistä vaan voi löytää.

Mä olen jonkin verran näitä palveluita käyttänyt, sillä on aina kivaa ostaa jotain halvalla, plus antaa sille tavaralle uusi elämä ja kun oon sen verran hippi, et vähän pitää tätä meijän palloakin ajatella.

Yleensä ostotilanne tapahtuu jotakuinkin niin, että saavut osoitteeseen, ovenraosta sinulle ujutetaan tuote, annat rahat ja lähdet kotiin. Lauseet, joita vaihdetaan kuuluu jotakuinkin ”Moi mä tulin hakee sitä ja sitä” ja ”kiitos”. Pam. Ovi kiinni ja kotiin.

Eilen lähdimme illasta uuden koiravauvani (Ohops.. En olekaan tainnut vielä kertoa mun lemmikeistä mitään..) kanssa erään naishenkilön luo, jolla oli paljonkin kaikenlaista koiratavaraa myynnissä. Tiesin jo etukäteen, että reissusta tulee vähän pidempi, koska hänellä ei ollut kaikista tavaroista kuvia ja en ollut vielä päättänyt edes, että mitä otan.

Hän kutsui meidät sisälle ja ensimmäiset kymmenen minuuttia hän taisi vaan lässyttää tuolle mun hassulle pikkukoiralle. Sitten kävimme tavaroiden kimppuun ja niitä todella oli! Hän samaan aikaan kertoili kuudesta koirastaan, mitä hänellä oli ollut ja viimeisin tapaus kuulosti erittäin surulliselta, sillä tämä pentu oli ollut pentutehtailun tuote ja jouduttu lopettamaan parivuotiaana, kun hän oli jo koko siihenastisen elämänsä kärsinyt erilaisista vaivoista.

Juttelun lomassa hän myös tarjoili reippaalle vauvalle vähän herkkuja palkinnoksi siitä kun soviteltiin valjaita ja pantoja. Välillä tuo pikkutyttö myös kiersi ympäri hänen asuntoaan ja yritti saada kaapin ovista heijastuvaa peilikuvaansa mukaan leikkiin.

Juttua meillä riitti, välillä vähän muustakin kun koirista ja vasta kun pikkuneiti oli kovasti tehnyt selväksi, että hän tahtoi jo kotiin huomasin, että olin ollut tämän vieraan henkilön luona jo parisen tuntia. Aika oli kulunut kuin siivillä, vaikka meillä taisi olla ikäeroakin suurinpiirtein 30 vuotta.

En edes tiedä mitä sanoisin seuraavaksi. Mulle jäi vaan ihan älyttömän hyvä olo eilisestä ja vähän sellainenkin olo, että tekisi mieli pitää tuohon kyseiseen ihmiseen yhteyttä myös myöhemmin, mutta en vain tiedä miten. Tuntuisi vähän hullulta vaan soittaa ja kysyä kuulumisia…

Suhteet Oma elämä

Töllö liikuttaa

Mä oon kautta aikain ollu tosi herkkä ihminen ja rakastan yli kaiken elokuvia ja sarjoja, jotka liikuttaa, itkettää ja saa nauramaan. Mä taidan oikeasti eläytyä vähän liikaa, etenkin elokuviin, mutta en mä sille mitään mahda, että ne oikeasti aiheuttaa mussa suuriakin tunteita. Välillä kun on montakin tuotantokautta elänyt samojen hahmojen kanssa, niin tulee ihan olo, et ne oikeesti ois läheisiä ihmisiä (pitäis varmaan vähentää töllöttelyaikaa *köh*)

Älä lue eteenpäin, jos haluat välttyä juonipaljastuksilta!

izdenny.png

Greyn Anatomia on ehkä yks rakkaimmista sarjoista. Mä nään itteni monessakin hahmossa, mut kaikkein läheisin hahmoista on Izzie. Mäkin olen vähän sellanen nätti tyttö, joista kaikki ihmettelee, et kuin voin olla sekä nätti, että fiksu. Ja mä olen kokenut samanlaista päätöntä rakkautta kun mitä Izzien ja Dennyn välillä oli. Mä itkin kun hullu kun Denny sitten kuoli ja juurikin se jakso oli tallennettu ja mun oli pakko kelata jakso alkuun, jotta näin Dennyn vielä uudelleen elossa (silloin myös toivoin, että voisin kelailla omaa elämääni taaksepäin, samaisesta syystä).

nathalieportman4.jpg

En tiedä oliko V for Vendetta (Vee niinkuin Verikosto) elokuvana mikään huippuhyvä, mut mieleen on erityisesti jäänyt kohta, missä tää heebo ajelee Natalie Portmanilta hiukset. Musta se oli jollain todella erikoisella tavalla jopa ehkä vähän kiihottavaa. Ehkä salaa vähän toivoin, että joku ois kanssa joskus saanut mut lopettamaan sen kaiken pelkäämisen, sillon nuorempana. Tähän päivään mennessä on jo nähnyt niin paljon, etten paljoa muuta pelkää kun parisuhteita.

leonard.jpg

Oikeastaan idea koko juttuun lähti viimeyönä kun katselin Big Bang Theorya ja mä en ymmärrä, mut Leonard on vaan niin kuuma! Siis se hahmo, näyttelijää kun en tunne. Mulle tollanen oma pieni nörttipoika, kiitos!

Ja jotta paljastuis mun todella huono miesmakuni niin loppuun vielä…

reid.jpg

Ostin vähän aikaa sitten Criminal Mindsin ensimmäisen tuotantokauden ja siinä eräässä jaksossa kyseinen herra pussaili uima-altaassa jonkun nätin tytön kanssa ja olin kyllä niin kateellinen! En kyllä tiedä kestäisinkö oikeasti olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on huomattavasti älykkäämpi kun minä ja korjailisi mua kokoajan, mut ainakin on kivempi katsella sarjoja kun siellä on vähän silmänruokaa..

Jos joku nyt sattuu tuntee jonkun kuuman nörttipojan, niin saa vinkkailla!

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä

Suhteet Oma elämä Höpsöä