Hyvän arvosanan sulattelu

Pääsin tänään suorittamisesta toipumisessa oikein käytännön harjoituksen pariin, kun sain tämän hetkisen opiskelupolkuni huonoimman arvosanan, eli kolmosen. Kolmonenhan on hyvä, mutta se ei ole tosi hyvä. Sain arvosanan vielä kurssista, jonka palautustyötä olin valmistellut pitkään ja jonka aihepiiri oli minulle todella tuttu. Mokasin siis tehtävän jollain tavalla. Läheinen koulukaveri sai kurssista nelosen ja sekös ketuttaa myös.

Oikeastaan tämä tilanne tuntuu tosi hyvältä. Siitäs sain, suorittaja! Olen ihminen, jonka mielestä hyvä arvosana on huono ja olen kateellinen, jos läheinen ihminen pärjää paremmin. Ehkä tämän tiedostaminen ja hyväksyminen auttaa kehittymään rennommaksi ja myötätuntoisemmaksi itseään kohtaan? Arvosana ei määrittele minua eikä edes osaamistani ihmisenä tai ammattilaisena. En saavuttanut tällä kertaa omia tavoitteitani, mutta maailma ei näköjään loppunut siihen. Jään odottamaan seuraako itseruoskimista myöhemmin, mutta tällä hetkellä tuntuu melkeinpä hilpeältä.