En ole ajatellut itseäni Kaikki tai ei mitään -ihmisenä, ennen kuin eräs tärkeä ihminen kommentoi johonkin mielestäni tavalliseen toimintaani että ai kaikki tai ei mitään. Sain ahaa-elämäyksen että tosiaan, näinhän se tuppaa menemään. Joko räähkin täysillä työn tai liikunnan parissa tai sitten makaan sohvalla. Jos ei tehdä kunnolla niin ei tehdä ollenkaan! Lopputyöohjaajani sanoi aikoinaan, että riittävän hyvä riittää ja olen hokenut sitä itsekin muille, mutta itselleni riittävän hyvän tekeminen on tuntunut puolivillaiselta.
Haluan tehdä töissä ja opiskeluissa laadukasta jälkeä. Mitä se vaatii ja miten laadukkaan työn tuottamista vois helpottaa? Tähän mennessä olen ainakin kiinnittänyt yleensä enemmän huomiota työn lopputulokseen kuin työn tekemisen suunnitteluun. Toki laadin jonkun muun kanssa työskennellessä aikataulun ja joskus jopa prosessimallin, mutta en niinkään itsekseni työskennellessä. Voinen myöntää, että olen aika kehno itseni johtamisessa ja inhoankin koko termiä. Olen vähän sellainen alussa haahuilija, joka ottaa tiukan spurtin ennen palautuksen määräaikaa. Aikatauluttamisessa ja työn sunnittelussa olisi siis ainakin mahdollisuuksia työnteon helpottamisessa, tai vähintään kannattaisi varmaan kokeilla erilaisia työtapoja.
Tuntuu nurinkuriselta, että haluan tehdä laadukasta jälkeä, mutta en koe työskentelytapaani kovin laadukkaaksi. Haluan haahuilutilaa jatkossakin, mutta työskentelytavan kuormittavuutta pienemmäksi. Ihailen ja vierastan sellaista tasaista tekemistä, että hommat aloitetaan hyvissä ajoin ja työtaakka tuntuu pysyvän kokoajan kohtuullisena. Sellainen tuntuu liian spartalaiselta. Mutta voisiko tasaisessa suorittamisessakin olla tilaa haahuilulle? Selvinnee kokeilemalla.
En ymmärrä miten ajauduin kaikki tai ei mitään -pohdinnoista ajanhallintatyökaluihin. Ajatus laadukkaammasta ajanhallinnasta taisi odottaa ulospääsyä.Omista laatuvaatimuksista piti vielä kirjoittaa, että yleensä otan vaatimukset työlle suoraan briiffistä tai työn arvosteluperusteista. En oikein osaa sanoa, missä kohtaa omat laatuvaatimuksekseni alkavat keulimaan. Ehkäpä viimeistelyvaiheessa? Silloin käyn kaiken tuottamani tiheällä kammalla läpi eikä virheitä saa jäädä. En haluaisi jättää yhtään mahdollisuutta ymmärtää työni tuloksen väärin. Käytännössähän tämä on mahdotonta, koska tulkintoja on niin paljon kuin ihmisiäkin. Onko tämä virheettömyyteen pyrkiminen se ongelma? En ole koskaan myöntänyt olevani perfektionisti, mutta entä jo olenkin? Se pohdiskelu vaatinee toisen postauksen.
