Tassuterapiaa ja pitkiä päiväunia
Kuusi päivää olen saanut jakaa loputonta rakkauttani vieressä tuhisevan karvakuonon kanssa. Aksu 7v. on ollut meillä hoidossa. Oikeastaan ”aktiivilomalla” vähän niinkuin me ihmisetkin lähdemme näin talviaikaan hiihtokeskuksiin nautiskelemaan ulkoilmasta, hyvästä ruoasta ja hyvistä unista. Eipä hirveästi muuta ollakkaan duunailtu, ja kummatkin tuhistu onnellisena olotilastamme. Aksu on alkanut osoittamaan porukoilla vähän piirteitä ettei saisi tarpeeksi aktiviteetteja, on kummasti alkanut maistua äidin aarteet kuten puiset vanhat lestit.. Eläinlääkäri meni jo jossain kohdin syksyä diagnosoimaan masentuneeksi (?! 😀 ). Toinen syy, miksi halusin Aksun yökyläilemään oli, että hänen isoveikkansa Retu 14v. on vanhuuspäivillään hidastanut tahtiaan, vielä siitä normaalistkin hitaastaan ja laadukkaasta nuuskimistyöstään eritttäin hi-taak-si. On alkanut nuorempi herra osoittaa välillä myös turhautumistaan lenkeillä kun ei aina pääse juoksemaan ja riehumaan. Ei koirapuistossa uskoneet seitsemänvuotiaaksi.
Noh, tässä ihan herkistyy kun voi ylpeästi kertoa Aksun kaupunkilaistuneen oikein mallikkaasti. Opeteltiin ensimmäistä kertaa koirapuiston tavoille ja siellä ollaankin käyty ahkerasti joka päivä pari kertaa moikkaamassa kamuja ja ihmettelemässä ohi meneviä junia. Löytyipä ensimmäiseltä tutkimusretkeltämme uusi bestis Kalle, puolivuotias mäyräkoira, jonka kanssa on muutamaan otteeseen päästy juoksemaan kilpaa. On sitä opittu myös kärsivällisyyttä hississä matkustelun suhteen, nyt jo tiedetään että hetki siinä kyydissä täytyy matkustaa ennen kuin ovi taas aukeaa. Kotona noita hirvityksiä ei onneksi ole. Ollaan käyty moikkaamassa sorsia Tokoinrannassa joka ilta ja saatu kehuja hienosta led-valosta. Ollaan päästy taas tutustumaan pariin kulmakunnan muihin westieihin ja vedetty muutamat lumienkeliraivarit. Mikäs olis sen vapauttavampaa kun tunkea kuono syvälle juuri sataneeseen lumeen? Unohtamatta toissailtaisia citykanijahteja.. satuttiin tietenkin just sopivasti paikalle.
Pitkien lenkkien vastapainoksi ollaan vaan köllitty ja nautittu rapsuttelusta. Pusuteltu paljon myös varastoon tulevien viikkojen edestä kun ei nähdä. Ja parit itkut kuunneltu kun isäntäväki on jättänyt hetkeki karvakuonon yksikseen.
Äiti soitti eilen ja sanoi olevan jo vähän Aksua ikävä.. Katsotaan päästänkö kotiin ollenkaan, ollaan nautittu molemmat niiiin paljon. Tassuterapiaa ja pitkiä päiväunia. Parasta.
