Minä vai joku muu
On pimeä ja kylmä perjantai ilta. Pakkanen on kiristynyt – 22 asteeseen ja taivaalla näkyy täysikuu. Huomasin, kun kävin ulkoiluttamassa koiraani Nappia. Nappi on minun sohvakaverini. Edellinen kaverini sohvalla oli mieheni, mutta ei ole enää. Mieheni, johon luotin sataprosenttisesti petti minua nuoren tytön kanssa. Viime kesänä sain tietää romanssista. Hän sanoi miettineensä eroa pitkään, mutta ei ollut rohkeutta sanoa sitä minulle. Heillä on romanssi jatkunut ja asuvat meidän omakotitalossa. En halunnut jäädä asumaan kotiimme. Sovimme, että mieheni lunastaa minut ulos talosta. Yhdeksän kuukautta olen rypenyt itsesäälissä ja miettinyt mikä minussa on vikana. Miksi en riittänyt miehelleni? Miksi keski-iällä olevat miehet kiinnostuvat nuoremmista naisista? Minusta 40 – 50 -vuotias nainen niinkuin minä on parhaassa iässä. Osaan tehdä kaikki jutut ja konstit makuhuoneen puolella ja olen sinut itseni kanssa. Muutama jenkkakahva on tullut, mutta muuten hyvännäköinen nainen. Lapsiakaan en ole saanut, niin rinnatkin ovat säilyneet hyvänä. Kiinteät, täyteläiset ja pyöreät. Nännit ovat hyvin esillä ja ihan luomua ovat.
Minulla on ollut aikaa miettiä omaa elämääni. Olenko minä saavuttanut elämässäni mitään? Olihan minulla aviomies ja omakotitalo. Lapsia emme saaneet, vaikka kaikkemme yritettiin. Onneksi olen useamman lapsen kummitäti, sillä rakastan lapsia. Minulla on vakituinen työ hoitoalalla ja muutava hyvä ystävä. Kuka sen määrittää mitä pitää saada elämässä aikaiseksi, jos on itse onnellinen eletystä elämästä. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta omaisuutta kuin auto ja sekin taitaa olla vielä rahoitusyhtiön. Omaa omistusasuntoa en ole vielä edes harkinnut, sillä en ole varma jäänkö edes tälle paikkakunnalle asumaan. Kaksi veljeäni perheineen asuvat samalla paikkakunnalla, mutta ei se ole este muuttaa pois. Haluanko minä enää samanlaista elämää kuin mitä minulla oli ja on? Jotenkin tuntuu, että minä kaipaan elämältä jotain uutta. Jotain sellaista mitä en ole ennen kokeillut ja mitä voisin tehdä yksin ilman sitoumuksia. Vapauttahan minulla nyt on, kun ei ole miestäkään ja Nappikaan ei elä enää kauan. Nappi on sekarotuinen vanha ja viisas koira. Muistaakseni pystykorvan ja pohjanpystykorvan sekoitus. Nappi nimi tulee ihanista suklaanruskeista silmistä. Päätimme mieheni kanssa, että Nappi jää minulle. Metsällä se ei ole käynyt enää moneen vuoteen.
Olen miettinyt mikä minua kiinnostaa. Kiinnostavia asioita löytyi vaikka kuinka paljon, mutta yksi asia tulee minulle ajatuksiini koko ajan. Nimittäin seksi. Onkohan sillä osuutta asiaan, sillä seksielämäni on ollut melko hiljaista. Olen aina rakastanut seksiä. Yleensä miehet ovat aktiivisia seksin suhteen, mutta minusta tuntuu, että minä janoan aina vaan lisää ja lisää seksiä. Olenkohan minä yliseksuaalinen? Tällaiset henkilöt kuulemma eivät nauti seksistä vaan pakonomaisesti hakevat seksillä huomiota, kontrollia tms. Näin olen kuullut jonkun sanovan. Rakastellessa minä kyllä nautin ja saan orgasmin joka kerta. Olen vuosien varrella tehnyt paljon orgasmiharjoituksiakin. Harjoittelussa treenataan lantionpohjan lihaksia. Lihaksia jännitetään niin, että sadaan aikaan hermoimpulsseja, jotka taas aikaansaavat orgasmin. Se on sellainen kapteenin tuoli – harjoittelu. Olen opetellut tunnistamaan myös oman kehoni. Löydän kehosta omat pisteeni, jotka tuottavat runsaasti nautintoa. Pitää myös hyväksyä oma vartalo sellaisenaan kuin se on. Pitää rakastaa itseään! Uskaltaa mennä vaikka peilin eteen masturboimaan tai vaikkapa tanssia alasti pitkin olohuonetta. Orgasmin kokenut nainen ei minun mielestä pysty olemaan seksittä, sillä orgasmia todellakin haluaa lisää.
Seksi, vapaus ja jännitys. Siinä kolme kiinnostavaa sanaa, mitä olen pyöritellyt mielessäni. Miten näiden sanojen ympärille lähtisin rakentamaan uutta tulevaa elämääni? Elämää, joka poikkeaisi minun nykyisestä tylsältä keski-ikäisen naisen elämästä. Uskallanko lähteä tuntemattomalle tielle ja ottaa vastaan uusia haasteita? Vapaa tekemään mitä ikinä haluan. Onko se sitten yksi pieni seikkailu vai haluanko siitä itselleni pysyvämmän elämän? Kysymyksiä on paljon, mutta olen päättänyt muuttaa elämäni ja uuden elämän suunnittelu on jo ajatuksissani. En vain tiedä kenen ajatuksia minun päässäni on, sillä eihän nämä minun ajatuksia voi olla. Onko täysikuu tehnyt minut hulluksi? Miten minä olen voinut sortua ajatuksissani näin alas, että suunnittelen itselleni paheellista, himokasta ja säädytöntä elämää. Kuitenkin tuo elämä vetää minua puoleensa ja tuntuu, että en halua laittaa vastaan. Olenko minä sitten se toinen rietas nainen sisälläni, joka uskaltaa toteuttaa unelmansa. Hänellä on hyvä itsetunto ja uskaltaa tehdä juuri sitä, mitä hän haluaa.