Kysymyksiä

Olen harrastanut seksiä aktiivisesti kahdeksan kuukauden ajan kaksi kolme kertaa viikossa ja minulla ei ole enää tunnetta, että eläisin seksin puutteessa. Avioeron jälkeen seksittömyys ahdisti minua, sillä kaipasin seksiä päivittäin. Onneksi omilla käsillä sain tyydytettyä seksintarpeeni. Käsillä pääsin melkein yhtä hyvään tunnelmaan kuin partnerin kanssa. Nykyään olen erittäin tyytyväineen seksielämääni. Luin muutama vuosi sitten tutkimuksen, missä tutkijat kehottivat ylläpitämään seksielämää yleisen hyvinvoinnin ja aivojen terveyden vuoksi. Tutkimuksen mukaan aktiivisesti seksiä harrastavilla todettiin olevan paremmat mahdollisuudet pitkään ja terveelliseen elämään sekä seksistä todettiin olevan hyötyä myös älykkyyteen ja päättelykykyyn. Muistiin ja tarkkaavaisuuteen seksielämällä ei todettu olevan vaikutusta. Harmi, sillä olisin toivonut seksin vaikuttavan muistiin. Olen nähnyt läheltä äitini muistiongelmat. Äidin muistisairaus alkoi juuri ennen eläkeiän kynnyksellä. Hän peitteli muistamattomuutta niin hyvin, että emme huomanneet mitään. Jälkikäteen kun miettii, niin meidän olisi pitänyt ymmärtää äidin käyttäytymisestä, että kaikki ei ole hyvin. Hän unohti välillä miten ruoka valmistetaan, ei osannut käyttää mikroa, pesukoneeseen ei eritellyt erivärisiä vaatteita, ei halunnut lähteä kauppaan yksin ja hän vetäytyi sosiaalisista tilanteista kokonaan. Nyt muistisairaus on edennyt jo niin pitkälle, että isä ei enää pärjää äidin kanssa. Olemme hankkimassa hänelle hoitokodista paikkaa. Minua hän ei ole muistanut enää vuoteen. Välillä olen hänelle äiti ja välillä sisko ja joskus vielä oma lapsi. Olen menettänyt äidin, vaikka hän on vielä elossa. Se on aika erikoinen tunne.

Samanlainen tunne minulla on myös joskus iltaisin kotona. Onko tunne läheisyyden kaipuuta vai surua? Välillä minusta tuntuu siltä, että seksi pelkästään ei enää riitä minulle. Haluan, että kotona odottaisi halaukset ja pusuttelut, kun tulen töistä kotiin. Iltaisin olisi keskustelukumppani ja saisin jalkahierontaa. Moni sinkku kärsii yksinäisyydestä siitä huolimatta, että ympärillä on ystäviä. Harrastukset, työ ja ystävät eivät vain riitä täyttämään läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden nälkää. Kauheaa, jos vanhenen yksin. Mitä jos en kelpaa enää kenellekään. Toive rakkauden löytämisestä elää voimakkaana mielessäni tällä hetkellä. Olen löytänyt rakkauden, mutta vastarakkautta en ole saanut. Epätoivoinen rakkaus ei ehkä koskaan kuole, mutta se hiipuu surumieliseksi muistoksi. Pelkään, että rakkauden kaipuu muuttuu vihaksi. Uskon, että vihan ja rakkauden tunne samaan aikaan tulee aiheuttamaan minulle hämmennystä. Miten minulla voi olla yhtäaikaa Ollia kohtaan vihan sekä rakkauden tunteita? Olen myös vihainen itselleni. Miksi annan tunteilleni vallan ja riskeeraan sydäntäni. Vihan tunne on yleensä merkki siitä, että jonkin on muututtava. Katkaisenko välit Olliin vai kerronko hänelle tunteistani? Saako varatulle miehelle yleensä kertoa rakkaudentunnustuksia? Olisiko minulla itselläni helpompaa elää, jos kertoisin tunteistani? Kysymyksiä pyörii mielessä ja en löydä niihin vastauksia. Minulla on ollut hieno seikkailu ja olen nauttinut siitä. Pieni seikkailuni on kestänyt kahdeksan kuukautta ja nyt on tunne, että haluanko enää jatkaa sitä. Pitääkö minun palata takaisin eronneen keski-ikäisen naisen elämäntyyliin? Tyydynkö mieheen, jota en saa itselleni? Lokakuun syksyisenä iltana kirjoitan näin synkkiä ajatuksia ja syön suklaata. Koko syksyn olen syönyt melkein joka ilta kokonaisen suklaalevyn ja se kyllä näkyy vyötäröllä. Muutaman kilon lihominen vaikuttaa heti myös rintoihin. Tuntuu, että rinnat ovat koko ajan tiellä ja pursuavat liiveistä ulos. Minun on ryhdistäydyttävä ja aloitettava kuntokuuri ja sen jälkeen mietin tarkemmin miten jatkan elämääni. Sen tiedän, että seksi jatkuu elämässäni aktiivisesti. Sitä en tiedä vielä miten ja kenen kanssa, mutta jatkuu. Seksi ja minä kuulumme yhteen. Ilman seksiä en ole mitään.