Kuvittele kaupunki, kuvittele mukulakivet, muurit ja mustat aukot joiden ohi olisi lupa kävellä eikä sydän löisi yhtään turhaa lyöntiä   kuvittele sitten kaupungille kapeimmat kadut niille valvovat silmät näkemään kaikki lohduttomat lähtijät, palaavat ja ne, jotka eivät ole menossa minnekään   kuvittele vielä puistot, joiden läpi hidastella puistoille penkit, joille istua polut, joille astua ilman […]

Punahilkalla ei ole mekkoa. Hänellä on farkut, ne puristavat vyötäröstä ja hän häpeää vatsaansa, koska se on pehmeä. Hän juoksee takki auki katua ja ohittaa neonkirjaimet, halvan viinan ja pizzaviipaleet. Kello lähenee yhtä, huulikiillosta vain rahtu jäljellä ja rintaliivien toppaukset nousevat kainaloihin. Hän on iloinen ja humalassa, myös myöhässä, ei itse vielä tiedä sitä. Sydän jyskyttää, koska […]

Hän lähestyi minua takaapäin pimeällä kadulla. Hän ei sanonut mitään, kun vilkaisin taakseni, kiihdytti vain askeleitaan kunnes oli aivan selkäni takana. Hänestä oli hauskaa, että säikähdin. Eihän häntä tarvinnut pelätä! Hän oli vain menossa samaan suuntaan, halusi, että kävelisin yhtä matkaa. Hän oli ihan tavallisen näköinen, suunnilleen samanikäinen kuin kuka tahansa mies matkalla kotiin mutta […]

Hengenvaara, lukee sähkötolppaan kiinnitetyssä keltaisessa kyltissä. Sen alle on kiedottu piikkilankaa, ja kiinnitetty vielä toinen kyltti: Hengenvaara.      Vaara – syvää vettä! sanoo punainen kyltti lammen rannalla.      Varo puita! ilmoittaa toinen. Lenkkeilijän askeleet kulkevat ohi nopeina sydämenlyönteinä. Maa ruohotuppaiden välissä on halkeillut kuivuudesta, maantiesillan yli kulkeva rekka vaimentaa ajatuksen äänen. Oranssiin pukeutuneiden […]

Kohtaus on katkelma pitkästä näytelmästä, joka kantaa nimeä Minna. Minna on hiljattain muuttanut maalta yliopistokaupunkiin opiskelemaan, ja saanut kämppiksekseen räväkän Angeliquen, jonka elämänkokemusta ja näkemyksiä hän arkaillen ihailee.  KÄMPPIKSET Minnan huoneessa. MINNA Väsyttää kamalasti. Oliko sulla tänään luentoja? ANGELIQUE Joo, mut en mä menny. MINNA Etkö sä oikeesti käy niillä yhtään? ANGELIQUE En mä ainakaan […]

Minut on rajattu yksinäiseen kuvaan. Pimeässä ei ole valoa. Takanani voi olla joku. Hengitys kaikuu, otan nopeammat askeleet. Katu yrittää kävellä puolestani. Ajattelen vain sinua, toivon kaikilla voimin voivani nukahtaa rauhassa yön loistoon.Se taistelee aamua vastaan. Se pyrkii lähemmäs, ihoon. Tahdon juosta sitä karkuun. Lopulta vain katulamput osuvat silmiin. Saan oven auki kylmään hämärään, menen […]

  Lehdessä joku mies kirjoittaa jälleen, että Suomi se on niin hieno ja on turvallinen maa, ettei edes naisten (!) tarvitse pelätä kävellä yksin kotiin – mutta miksi minua sitten pelottaa? Miksi tyttökavereitani sitten pelottaa? Miksi äiti on aina kieltänyt kävelemästä yksin yöllä kotiin? Miksi ihoni menee kananlihalle, kun vastaan kulkee yksinäinen hahmo? Miksi minulle […]

Kävelen keskustan halki humalan rippeet kannoillani. Kävelykatu on valoisa ja meluisa. Joku huutaa perääni, jää töllöttämään, sen kaverit nauravat ja saattelevat takaisin yökerhon terassin penkille. Väistän oksennuksen. Ilmassa on veren, alkoholin ja kevätyön tuoksu. Vampyyrit, ihmissudet ja hullut kiertelevät kaupungin kuvetta rohkeamatta kuitenkaan astua varjoista esiin. Minä aistin ne silti. Ihmiset kulkevat ryppäissä, he eivät […]

    Julkaisin maaliskuussa nettisivullani blogikirjoituksen, koska olin tuohtunut. Suuttumukseni aiheuttivat Naistenpäivän korulauseinen juhlinta ja samoihin aikoihin aihetunnisteella #textmewhenyougethome jaetut kirjoitukset sosiaalisessa mediassa. #tekstaakunootkotona -kirjoituksissa naiset kertoivat keinoistaan ja tavoistaan toimia, kun liikkuvat julkisilla paikoilla, jotta välttyisivät häirinnältä ja väkivallalta. Maaliskuussa kirjottamani tekstin otsikko ”Paras itsepuolustuskeino on näytellä hullua” kertoo yhdestä keinosta. Esikoiskirjailija ja tutkija […]