Kämppikset

Kohtaus on katkelma pitkästä näytelmästä, joka kantaa nimeä Minna. Minna on hiljattain muuttanut maalta yliopistokaupunkiin opiskelemaan, ja saanut kämppiksekseen räväkän Angeliquen, jonka elämänkokemusta ja näkemyksiä hän arkaillen ihailee. 

KÄMPPIKSET

Minnan huoneessa.

MINNA

Väsyttää kamalasti. Oliko sulla tänään luentoja?

ANGELIQUE

Joo, mut en mä menny.

MINNA

Etkö sä oikeesti käy niillä yhtään?

ANGELIQUE

En mä ainakaan nyt. Ei jaksa.

MINNA

Mulla oli tänään aika kiinnostava-

ANGELIQUE

Puhutaan jostain muusta.

MINNA

–

ANGELIQUE

Kerro mulle vaikka… Mitä sä pelkäät?

MINNA

Ai miten niin..?

ANGELIQUE

Olis kiva tuntee sut paremmin. Kerro vaikka jotain, mitä et kertois kenelle tahansa. Suhun on ollut niin ihana tutustua tässä syksyllä. Ihana kun asut mun kämppiksenä.

MINNA

Ai, kiitti. Sun kanssa on kyllä myös kiva asua.

ANGELIQUE

Musta tuntuu että sulle on niin helppo kertoo kaikkia juttuja. Sä niinku kuuntelet oikeesti.

MINNA

–

ANGELIQUE

Niin, haluisitsä kertoo mitä sä pelkäät?

MINNA

Haluisitko sä?

ANGELIQUE

Mä pelkään raiskatuks tulemista. Aina kun mä kävelen yksin kotiin jostain, vaikka keskustasta. Tai siis varsinkin illalla ja yöllä. Mua pelottaa että joku tulee ja hyökkää kimppuun. Aina kun mä kävelen, mä mietin mitä mä tekisin, jos joku mies tulis ja yrittäis jotain.

MINNA

Mitä sä sitten suunnittelet?

ANGELIQUE

No yks mitä mä mietin, että jos joku mies tulis jututtamaan sillein että mua pelottais, mä sanoisin sille, että mulla on menkat. – Mutta sitten mä mietin, että joku saattais vaan innostua siitä.

MINNA

Hyyii!

ANGELIQUE

Niinpä! Mut mistä niistä hulluista tietää.

MINNA

Niin.

ANGELIQUE

Mut sit mä keksin, että mä sanoisin, että mulla on AIDS. Ehkä se pelottais. Jos se uskois. Ja aina kun mä kävelen yksin, mä pidän avaimia nyrkissä. Jos mä vaikka osaisin lyödä sitä. Ja sit mä käyn aina mielikuvia läpi, et jos mä makaan maassa, ja se raiskaaja on mun päällä. Mä voisin vaikka yrittää satuttaa sen silmiä. Tai repiä sitä kikkelistä.

MINNA nauraa

Ai kauhee, anteeks. Ei sais nauraa. Kikkeli. Jatkaa naurua.

ANGELIQUE nauraa

Joo, onhan se aika hirveetä ees miettiä. Enkä mä tiiä mitä sitä lopulta oikeessa tilanteessa uskaltais tai pystyis. Mut mä uskallan paremmin kävellä kotiin kun mä suunnittelen miten selvitä pahimmasta.

MINNA

Kyl mä ymmärrän.

ANGELIQUE

Sä oot niin hyvä kuuntelija. Työntää käden housuihinsa. Ohoh! Mulla alko menkat! Mä meen veskiin! Poistuu.

MINNA

Hyvä kuuntelija. Ei kukaan oikeessa elämässä sano noin.

Kirjoittanut: Enni Junttila

Enni Junttila on taidekasvatuksen väitöskirjatutkija sekä teatterintekijä, joka kirjoittamisen lisäksi opettaa kirjoittamista ja draamakasvatusta Jyväskylän avoimessa yliopistossa.