Kämppikset
Kohtaus on katkelma pitkästä näytelmästä, joka kantaa nimeä Minna. Minna on hiljattain muuttanut maalta yliopistokaupunkiin opiskelemaan, ja saanut kämppiksekseen räväkän Angeliquen, jonka elämänkokemusta ja näkemyksiä hän arkaillen ihailee.
KÄMPPIKSET
Minnan huoneessa.
MINNA
Väsyttää kamalasti. Oliko sulla tänään luentoja?
ANGELIQUE
Joo, mut en mä menny.
MINNA
Etkö sä oikeesti käy niillä yhtään?
ANGELIQUE
En mä ainakaan nyt. Ei jaksa.
MINNA
Mulla oli tänään aika kiinnostava-
ANGELIQUE
Puhutaan jostain muusta.
MINNA
–
ANGELIQUE
Kerro mulle vaikka… Mitä sä pelkäät?
MINNA
Ai miten niin..?
ANGELIQUE
Olis kiva tuntee sut paremmin. Kerro vaikka jotain, mitä et kertois kenelle tahansa. Suhun on ollut niin ihana tutustua tässä syksyllä. Ihana kun asut mun kämppiksenä.
MINNA
Ai, kiitti. Sun kanssa on kyllä myös kiva asua.
ANGELIQUE
Musta tuntuu että sulle on niin helppo kertoo kaikkia juttuja. Sä niinku kuuntelet oikeesti.
MINNA
–
ANGELIQUE
Niin, haluisitsä kertoo mitä sä pelkäät?
MINNA
Haluisitko sä?
ANGELIQUE
Mä pelkään raiskatuks tulemista. Aina kun mä kävelen yksin kotiin jostain, vaikka keskustasta. Tai siis varsinkin illalla ja yöllä. Mua pelottaa että joku tulee ja hyökkää kimppuun. Aina kun mä kävelen, mä mietin mitä mä tekisin, jos joku mies tulis ja yrittäis jotain.
MINNA
Mitä sä sitten suunnittelet?
ANGELIQUE
No yks mitä mä mietin, että jos joku mies tulis jututtamaan sillein että mua pelottais, mä sanoisin sille, että mulla on menkat. – Mutta sitten mä mietin, että joku saattais vaan innostua siitä.
MINNA
Hyyii!
ANGELIQUE
Niinpä! Mut mistä niistä hulluista tietää.
MINNA
Niin.
ANGELIQUE
Mut sit mä keksin, että mä sanoisin, että mulla on AIDS. Ehkä se pelottais. Jos se uskois. Ja aina kun mä kävelen yksin, mä pidän avaimia nyrkissä. Jos mä vaikka osaisin lyödä sitä. Ja sit mä käyn aina mielikuvia läpi, et jos mä makaan maassa, ja se raiskaaja on mun päällä. Mä voisin vaikka yrittää satuttaa sen silmiä. Tai repiä sitä kikkelistä.
MINNA nauraa
Ai kauhee, anteeks. Ei sais nauraa. Kikkeli. Jatkaa naurua.
ANGELIQUE nauraa
Joo, onhan se aika hirveetä ees miettiä. Enkä mä tiiä mitä sitä lopulta oikeessa tilanteessa uskaltais tai pystyis. Mut mä uskallan paremmin kävellä kotiin kun mä suunnittelen miten selvitä pahimmasta.
MINNA
Kyl mä ymmärrän.
ANGELIQUE
Sä oot niin hyvä kuuntelija. Työntää käden housuihinsa. Ohoh! Mulla alko menkat! Mä meen veskiin! Poistuu.
MINNA
Hyvä kuuntelija. Ei kukaan oikeessa elämässä sano noin.
Kirjoittanut: Enni Junttila
Enni Junttila on taidekasvatuksen väitöskirjatutkija sekä teatterintekijä, joka kirjoittamisen lisäksi opettaa kirjoittamista ja draamakasvatusta Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
Minut on rajattu yksinäiseen kuvaan.