Pakko keksiä toinen reitti
Julkaisin maaliskuussa nettisivullani blogikirjoituksen, koska olin tuohtunut. Suuttumukseni aiheuttivat Naistenpäivän korulauseinen juhlinta ja samoihin aikoihin aihetunnisteella #textmewhenyougethome jaetut kirjoitukset sosiaalisessa mediassa.
#tekstaakunootkotona -kirjoituksissa naiset kertoivat keinoistaan ja tavoistaan toimia, kun liikkuvat julkisilla paikoilla, jotta välttyisivät häirinnältä ja väkivallalta. Maaliskuussa kirjottamani tekstin otsikko ”Paras itsepuolustuskeino on näytellä hullua” kertoo yhdestä keinosta.
Esikoiskirjailija ja tutkija Anne Martin luki bloggaukseni ja otti minuun yhteyttä. Hän kertoi, että oli pohtinut yhdessä kirjoittajatuttunsa kanssa, kuinka monella meistä kirjoittamista työkseen tai harrastuksekseen tekevillä on vastaavanlainen tarina kotimatkasta kirjoitettuna osana kirjoitusharjoitusta tai käsikirjoitusta. Ja kuinka monia tarinoita mahtoi vielä olla kirjoittamatta!
Tästä pohdinnasta syntyi blogi, Toisen reitin kirjoittajat. Blogi tutkii kaunokirjallisin keinoin naisten kokemaa häirintää ja väkivaltaa kotimatkoilla sekä julkisilla paikoilla. Mukana on yhdeksän kirjoittajaa. Julkaisemme uuden kirjoituksen joka toinen päivä kesäkuun alkupäiviin saakka. Voit osallistua lukemalla, jakamalla ja keskustelemalla täällä Lilyssa tai Instagramissa #toisenreitinkirjoittajat.
Aloitan blogin kertomalla lyhennetyn version tarinasta, jonka kirjoitin silloin maaliskuussa.
Paras itsepuolustuskeino on näytellä hullua
Lähdin aamuyöllä baarista kävelemään Yliopistonkatua pitkin kotiin. Kaupunki oli Turku, elettiin vuotta kaksituhatta ja vähän päälle. Puhelin valmiiksi vasempaan käteen, avaimet nyrkin sisään oikeaan.
Perussettiä, mitä Yliopistonkadulla sinä yönä sitten tapahtui. Auto hiljensi kohdalleni, kävi kiertämässä korttelin, tuli taas viereeni matelemaan. Näin kuskin sivusilmällä. Vanhempi mies. Oliko hän se, josta olin kuullut opiskelijaravintolassa viime aikoina puhuttavan?
Mielessä risteili eri skenaariot. Kenelle soittaisin? Olin viimeisenä ystävistäni liikenteessä. Lisäsin vauhtia, vilkuilin ympärilleni. Ei ketään missään. Katsoin taakseni. Auto lähestyi taas.
Yhtäkkiä jostain porttikongista tuli toinen mies, kävellen. Otin askelia taaksepäin.
Kävelevä mies kysyi, tiedänkö missä on yksi Turun keskustassa sijaitseva hotelli. En tiedä. Tai ehkä tiesin, mutta olin liian keskittynyt selviämiseen. Tajusin sen verran, että kävelevä mies ei ollut sama kuin autoa ajava. Heitä oli siis kaksi. Tämä oli jalkautunut hyökätäkseen kimppuuni.
Samalla kävelevä mies alkoi perääntyä, nosti kätensä ylös. Hän pahoitteli lähestymistään, halusi vain tietää hotellin sijainnin. Auto ilmestyi taas viereeni. Kuski näki, että keskustelin toisen miehen kanssa. Auto jatkoi matkaansa.
Minä vaihdoin reittiä. Olen todella nopea korkokenkäjuoksija.
Mitä jos se olisi mennyt näin:
Nuori mies kävelee baarista kotiin, vilkuilee ympärilleen. Pian vanhempi nainen alkaa seurata häntä autolla. Yhtäkkiä miestä lähestyy toinen nainen, hän joka kysyy tietä hotelliin. Nainen on miestä huomattavasti kookkaampi, joten mies päättelee, että nyt on pelattava älyllä eikä voimalla. Miehen on vaikeaa ajatella selkeästi, sillä hän ei ole varma, ovatko kävelevä ja autolla ajava nainen samaa porukkaa. Joukkoraiskaavatko naiset hänet?
Tarinan alkuperäisessä tosiversiossa paikalle kävellen tullut mies ei ollut kertomuksen sankari, vaikka hän itse kenties haluaisi ajatella niin. Vaikka me kaikki ehkä haluaisimme ajatella niin. Nainen tarvitsi hyvän miehen pelastamaan pahalta mieheltä. Tämä on yksi kuvaelma, jota meille aktiivisesti tarjoillaan saduissa ja elokuvissa.
Niin kauan kuin tarinan miesversio ei ole yhtä yleinen kuin sen naisversio, tai niin kauan, että kaikki sen versiot ovat historiaa, kenelläkään ei ole varaa päästää suustaan tai käsistään yhtään asiaa, jotka edesauttavat asioiden jatkumista, kuten ne ovat tähän päivään saakka jatkuneet.
Kaikille tyttärille turvalliseen ja tasa-arvoiseen maailmaan on pitkä matka ja hän, joka näin ei ajattele, estää sen toteutumista.
Kirjoittaja: Tiina Katriina Tikkanen
Tiina Katriina Tikkanen on kirjailija ja vapaa kirjoittaja. Hänen esikoisteoksensa Toinen silmä kiinni (Atena) julkaistiin vuonna 2020. Tiina on yksi toukokuussa 2021 ilmestyneen antologian Suurteoksia (Tammi) kirjoittajista.